Tallinna 24-25.7 osa 2

Saavuimme Tallinnaan, ei enää satanut, mutta oli sumuista ja harmaata. Yövymme hotellissa nimeltä Metropol ja se sijaitsee Rotermanin alueella ihan lähellä Viru hotellia. Hotelliin tosin päästiin vasta klo 14, eli meidän piti keksiä jotain puuhaa täksi ajaksi. Kiertelimme Merekeskuksessa, korkkasimme aivan uuden terassin Merekeskuksen pihassa ja lähdimme klo 12:55 lähtevään CityTourin kakskerrosbussiin kiertelemään 55 minuutiksi Tallinnan nähtävyyksiä. Ryntäsimme bussin yläkertaan, koska aurinko pilkisti jo hieman pilvien raosta, eikä sateesta ollut vaaraa. Bussissa oli jokaisella penkillä omat kuulokkeet, jossa selostusta kaupungista tuli 10 eri kielellä. Mahtava juttu, tykkäsin kovasti. Esikoinen nukahti kuulokkeet päässä puolessa välin matkaa, joten näin se oli hänelle kiinnostavaa.

Kiertoajelulta päästyämme pääsimme hotelliin. Sovittiin, että pidetään noin tunnin lepotauko. Kännykkään hälyytys ja unta kaaliin. Kylläpä teki terää puolen tunnin tirsat. Hotelimme kupeessa on Scotland Yard niminen baari, josta olin netissä lukenut paljon kehuja, sekä ruokapaikkana, että ihan iltabaarina, sinne siis vatsoja täyttämään. Kyllä oli paikka maineensa veroinen, suosittelen! Valtavat ruoka-annokset, huh huh! 2 x XL hampurilainen + ranskikset, kanatortilla, natcolautanen juustokastikkeella, ranskankermalla, guacamolesalsalla ja jalopenoilla sekä juustolautanen kekseillä. 3 limpparia, 16 cl valkkaria ja kannu vettä…koko hoito 43 e. Kaikilta jäi enemmän tai vähemmän lautaselle ruokaa, koska sitä oli niin paljon.

Vatsat täysinäisinä kävelimme verkkaisesti ympäri kaupunkia ja piipahdimme ostareissa. Otimme valokuvia, söimme jätskiä, ajoimme bussilla ja taas kävelimme. Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi askel painaa ja päätimme palata hotelille lepuuttamaan jakojamme ja lataamaan itseämme iltaa varten. Esikoinen nukahti heti kaukosäädin kädessä. Kuopus kaverinsa kanssa lepäili omassa huoneessaan.

Olimme sopineet, että klo 20:30 lähdemme keilaamaan ja syömään iltapalaa. Herätin esikoisen umpiunesta ja lähdimme kohti Peetripizzaa, koska se oli nuorten toive iltapalapaikasta. Pizzeria oli menossa kiinni, joten meille myytiin ruokaa ainoastaan sillä ehdolla, että otamme pizzat mukaamme. Saimme laatikot käteemme ja hei hei, putiikki kiinni. Mihin siis näitä syömään? Puistoon? Eeeei, siellä istuskeli hyvin juopuneita ihmisiä. Muovikasseineen ja nyytteineen. Päädyimme lopulta oman hotellin pihalle. Esikoinen ei edes halunnut syödä mitään, vaan meni nukkumaan, joten minä jäin kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa nautiskelemaan hotellin terassille pizzoista. Päädyimme viimein siihen tulokseen, että keilaamaan ei enää tänä iltana mennä, vaan siirretään se seuraavaan päivään. Jokainen oli jokseenkin uupunut, loppu. Huoneeseen mennessäni käväisin vielä tilaamassa ilusalongista itselleni jalkahoidon aamuksi. Öitä!

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla jalkahoitoon ja sen jälkeen kokoonnuimme nuorten kanssa yhdessä aamupalalle. Aamupalalla teimme päivän suunnitelmat. Ensin oli tarkoitus käydä läheisessä Merekeskuksessa ostamassa meille sukat. Olimme siis lähteneet reissuun hyvin vähillä varusteilla, kuten kunnon matkalaisen kuuluukin. Kenelläkään ei siis ollut puhtaita sukkia (minulla ei ollenkaan). Sukat tarvitaan keilauskenkiin.

Merekeskuksesta sukat kaikille ja nuoret tekivät muitakin ostoksia. Keilahalli oli aivan hotellin vieressä, joten sinne siis menimme. Voi että keilaaminen on hauskaa, eteenkin jos voittaa (minä voitin). Tekniikkani on tasaisen varmat keskinkertaiset heitot.  Pelasimme myös ilmakiekkoa, jonka hävisin. Pojat pelasivat myös biljardia ja minä vietin sen ajan kesäisellä kahvilan terassilla join haudutettua Florida nimistä teetä ja nautiskelin suklaakakusta. 

Puolen päivän jälkeen tuntui siltä, että ruokaa tekee ihmisen mieli, joten haimme kamat hotellista ja lähdimme reput selässä etsiskelemään hyvää ruokapaikkaa vanhasta osaa Tallinnaa. Pikk nimisellä kadulla sijaitsee Hell Hunt niminen ravintola johon päätimme jäädä syömään. Ei ollut pettymys sekään ja jopa vielä hieman halvempi kuin edellinen. Ruokailun jälkeen oli aika lähteä sataman suuntaan. Kävellessäni nuorten perässä satamaan katselin näitä nuoria ja komeita elämännälkäisiä miehen alkuja ja ajattelin, että kyllä minä vaan olen onnekas ja onnellinen ihminen. Onko hienompaa, kuin se, että saa matkustaa ja viettää aikaa omien lastensa ja heidän ystäviensä kanssa?  Meillä oli ollut aivan loistavan hieno matka, jota ei voi sanoiksi kirjoittaa. Suodattaa tietenkin täytyy kaikenlaista ja asennoitua niin, että kaikki ei mene kuin strömssöössä, unohtaa omat kaavamaisuudet. Sain myös kiintiön täyteen joksikin aikaa sanoista homo ja vittu.

Sen verran väsyneeksi tunsin itseni, että ostin meille matkalaisille hytin paluumatkaksi. Minusta 22 euron sijoitus 2 hengen ilmastoidusta hytistä ei ole paha, koska saimme sinne kaikki vähäiset matkatavarat ja ostokset, sekä meillä oli oma vessa ja kaksi sänkyä jossa pötkötellä. Minä käytännössä vietin hytissä koko matkan, tirsottelin ja lueskelin. Auto oli parkkipaikalla tallessa, renkaat ehjänä, tankki täynnä polttoainetta. Kamat autoon ja kotiin. Ihanaa mennä nukkumaan omaan sänkyyn, mutta viimeiseksi ajatukseksi jäi mieleen se, että mihin seuraavaksi? Kuopus haluaisi Amsterdamiin..hmmm…..

Ninnu

Tallinna 24.7.2012 osa 1

Tallinnaan lähdössä ja tapamme mukaan pakkauspuuhat jäivät ihan viime tinkaan. Lapset sain suihkuun ja saunaa vasta iltamyöhällä. Olin pyytänyt jo edellisenä päivän, että josko pyykit toimittaisivat huoneistansa pesuun, että olisi sitten jotain päälle pantavaa. Asia taisi todella kaikua kuuroille korville. Siinä sitten puoliltaöin mietittiin, että mitä päälle. Inttämisen jälkeen sain kuopuksenkin valitsemaan vaatteet valmiiksi, ettei tarvitse sitten aamulla ryntäillä ja etsiä. 

Asettauduin nukkumaan ja oli kuuma. Nuorten huoneesta kuului koko ajan pientä kolinaa, puheen pulputusta ja ovien kolinaan ja askeleiden ääniä. Jestas, että sellainen saa verenpaineen nousemaan. Kun tietää, että itse pitää herätä viimeistään neljän tunnin kuluttua ja jaksaa ajaa pari tuntia aamuhämärissä, olla koko päivän valoisa ja innostava. Eikä saa NUKUTTUA!!!! Miten se voi olla, että pienetkin rapsahdukset, puolison lämmin käsi tai jalka paljaalla iholla suorastaan polttaa ja häiritsee. Päässä jyskyttää, että NUKU, NUKU, NUKU. Eikä tietenkään nuku. 

Arviolta kaksi tuntia sain torkuttua, kunnes kello soi. Aikaa aamutoimiin oli varattu 30 min. Aamutoimet tässä tapauksessa tarkoittaa suihkua ja vaatteet päälle. Kuinka ollakaan, kuopus löysi koiramme päästä, keskeltä otsaa punkin. Pakkohan sitä oli lähteä siinä hässäkässä irrottamaan, mutta missä on pihdit????  Löytyihän ne vihdoin matkapussista, joka oli ollut mökkilomalla mukana. Jostain käsittämättömästä syystä punkki ei vaan irronnut, ei millään. En saanut koiran päästä, kuin tukon karvoja irti, mutta punkki oli ja pysyi. Täysin käsittämätön tapaus, sillä vuosia olen kyseisillä pihdeillä kaikki punkit eläimistä irrottanut, vaan eipä toiminut nyt. Sinne jäi koira punkki otsassa kotiin. Toivottavasti joku sen hoitaa pois, punkin ei koiraa.

Punkkiepisodin jälkeen nopeasti suihkuun ja vaatteet niskaan. Kaiken ollessa mielestäni valmiita lähtöön, ilmoitti esikoinen, että hänen pankkikorttinsa on hävinnyt. EI VOI OLLA TOTTA!!!! Olimme jo 10 min. myöhässä suunnitellusta aikataulusta, joka oli muutenkin tiukka. Noin 5 minuuttia karjumista ja huutoa, niin kortti löytyi, onneksi.

Ajoin lujaa Helsinkiin. Onneksi navigaattori oli kerrankin kartalla ja löysimme Länsiterminaalin kertaheitolla. Satama on kyllä ihan kamalassa myllerryksessä. Löysimme yhden ohiajon jälkeen pitkäaikaisparkin ja auto sinne. Juosten automaatille 26 h parkki maksoi vaivaiset 34 euroa. Juosten terminaaliin lippuja noutamaan, juosten pankkiautomaatille ja juosten laivaan. Juosten kahvillaan ja hanuri ensimmäiseen vapaaseen penkkiin, siinä sitten törötettiin melkein koko matka, sillä turha on itselleen istumapaikkaa toivoa, jos sen menettää. Näin meillä tänään…jaa niin ja vettä sataa :)

Ninnu 

Ninnu