Tallinna 24.7.2012 osa 1

Tallinnaan lähdössä ja tapamme mukaan pakkauspuuhat jäivät ihan viime tinkaan. Lapset sain suihkuun ja saunaa vasta iltamyöhällä. Olin pyytänyt jo edellisenä päivän, että josko pyykit toimittaisivat huoneistansa pesuun, että olisi sitten jotain päälle pantavaa. Asia taisi todella kaikua kuuroille korville. Siinä sitten puoliltaöin mietittiin, että mitä päälle. Inttämisen jälkeen sain kuopuksenkin valitsemaan vaatteet valmiiksi, ettei tarvitse sitten aamulla ryntäillä ja etsiä. 

Asettauduin nukkumaan ja oli kuuma. Nuorten huoneesta kuului koko ajan pientä kolinaa, puheen pulputusta ja ovien kolinaan ja askeleiden ääniä. Jestas, että sellainen saa verenpaineen nousemaan. Kun tietää, että itse pitää herätä viimeistään neljän tunnin kuluttua ja jaksaa ajaa pari tuntia aamuhämärissä, olla koko päivän valoisa ja innostava. Eikä saa NUKUTTUA!!!! Miten se voi olla, että pienetkin rapsahdukset, puolison lämmin käsi tai jalka paljaalla iholla suorastaan polttaa ja häiritsee. Päässä jyskyttää, että NUKU, NUKU, NUKU. Eikä tietenkään nuku. 

Arviolta kaksi tuntia sain torkuttua, kunnes kello soi. Aikaa aamutoimiin oli varattu 30 min. Aamutoimet tässä tapauksessa tarkoittaa suihkua ja vaatteet päälle. Kuinka ollakaan, kuopus löysi koiramme päästä, keskeltä otsaa punkin. Pakkohan sitä oli lähteä siinä hässäkässä irrottamaan, mutta missä on pihdit????  Löytyihän ne vihdoin matkapussista, joka oli ollut mökkilomalla mukana. Jostain käsittämättömästä syystä punkki ei vaan irronnut, ei millään. En saanut koiran päästä, kuin tukon karvoja irti, mutta punkki oli ja pysyi. Täysin käsittämätön tapaus, sillä vuosia olen kyseisillä pihdeillä kaikki punkit eläimistä irrottanut, vaan eipä toiminut nyt. Sinne jäi koira punkki otsassa kotiin. Toivottavasti joku sen hoitaa pois, punkin ei koiraa.

Punkkiepisodin jälkeen nopeasti suihkuun ja vaatteet niskaan. Kaiken ollessa mielestäni valmiita lähtöön, ilmoitti esikoinen, että hänen pankkikorttinsa on hävinnyt. EI VOI OLLA TOTTA!!!! Olimme jo 10 min. myöhässä suunnitellusta aikataulusta, joka oli muutenkin tiukka. Noin 5 minuuttia karjumista ja huutoa, niin kortti löytyi, onneksi.

Ajoin lujaa Helsinkiin. Onneksi navigaattori oli kerrankin kartalla ja löysimme Länsiterminaalin kertaheitolla. Satama on kyllä ihan kamalassa myllerryksessä. Löysimme yhden ohiajon jälkeen pitkäaikaisparkin ja auto sinne. Juosten automaatille 26 h parkki maksoi vaivaiset 34 euroa. Juosten terminaaliin lippuja noutamaan, juosten pankkiautomaatille ja juosten laivaan. Juosten kahvillaan ja hanuri ensimmäiseen vapaaseen penkkiin, siinä sitten törötettiin melkein koko matka, sillä turha on itselleen istumapaikkaa toivoa, jos sen menettää. Näin meillä tänään…jaa niin ja vettä sataa :)

Ninnu 

Ninnu