19.5.2016 Alanya

Tänään oli merkittävä päivä. Tutustuin netissä vuosia sitten rouvaan,  joka neuvoi tarkkaan, miten tullaan Istanbulissa linja-autolla Alanyaan.  Neuvot olivat sen verran hyviä, että henkilö jäi elämään facebookkiin.  Monta vuotta on kaulunut ja vihdoin koitti hetki, jolloin tapasimme ihan livenä. Tänään, täällä Alanyassa.

IHANAA oli huomata, että intuitio toimii. Hän oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Herttainen, ystävällinen ja valmis heti lähtemään seuraksi paikallisiin häihin . Kyllä internet on ihmeellinen. Yhä vain ihmettelen tätä, 20 vuoden kokemuksella.

Näistä häistä kirjoittelen varmasti enempi kotona, koska häiden jälkeen lähdetään melkein suoraan lentokentälle ja kotiin.

Paikalliset häät ovat varmasti elämys, jota ei ehkä toistamiseen koeta, ainakaan kutsuvieraana. Tästä varmasti saan hyvän tekstin.

Turkki on joillekin todella rakas paikka, jotkut karsastavat pelkkää tietämättömyyttään. Joillakin on "periaatteita". Paikallisiin tutustuminen kuitenkin kannattaa, kuten joka paikassa, kaikkialla maailman kolkissa. Tulee huomanneeksi, että ollaan kaikki ihan samanlaisia. Ihonväristä ja uskonnosta riippumatta. Kun mennään ruohonjuuritasolle.

Lomakohteessa

15.5.2016 Alanya, Ark suite
nyt on viikko jo mennyt. Tänään sadepäivä, joten vihdoin aikaa ja viitseliäisyyttä kirjoitella.

Meidän pikkumies on ollut todella reipas ja helppo matkakumppani. Lento meni hyvin ja perillä oltiin puolilta päivin ma 9.5.16. Matka laukut ja rattaat mukana....

Meillä on tilava kaksio, parveke poolille. Pikkuisella on iso matkavuode ja saatiin tiistaina hänelle oma ammekin 😊. Se on ollut kovasti tarpeen. Uima-altaat kolme ja pienille oma, 40 cm syvä 😄 matala!

Sijainti loistava. Aivan vieressä kauppahalli ja sairaala, viisi apteekkia,  migros-market jne. Jumpsutipaikat niin kaukana, ettei tänne kuulu mitään. Ja tässä hotellissa ei ole iltaohjelmaa. Kun mainostetaan lapsiystävälliseksi, niin silloin tarkoittaa juuri tuota 😊. Paikkaa johtaakin nainen.... Lapset ja ikäihmiset varmasti nauttii hiljaisuudesta iltaisin.

Turistikato on kyllä ihan totta. Koskaan ei ole ollut näin hiljaista, ei edes huhtikuussa. Tosin välttelemme tietoisesti noita turistipaikkoja, mutta silti. Rannallakin todella tyhjää.

Heti tiistaina käytiin hotellin omassa hamamista.  Hyvä on. Huonoissakin on käyty. Melkein kylmissä saunoissa.  Mutta tämä on suosittelemisen arvoinen. Nooo, hiukan tuputtivat tyttärelle lisähoitoja, mutta niin täällä on tapana. Ihanaa oli kömpiä suoraan omaan huoneistoon tarvitsematta matkustaa bussilla tai kävellä kuumissaan ja iho öljyttynä kaupungilla. Hinta sama kuin aikaisemmassa suosikkipaikassakin.

Ja keskiviikkona lähti kaikilta hiukset omassa parturissa. Myös pikkumies sai uuden lookin 😍. Hän on nyt niin poikaa, että! Ja tätäkin voin suositella. Nopeaa, tehokasta ja taitavaa leikkaamista. Kokemusta 25 vuotta. Hinta kohdillaan.

Ja niille, jotka haluavat valmiiseen pöytään, on runsaat antimet. Jos lapsia olisi useampi, varmasti ottaisin tuon "ruokapaketin". Meidän pieni ei oikein vielä perusta hienouksista.  Hänelle riittää perunat ja kalkkunanakit,  hedelmät yms. Kaikkea saa tuosta kauppahallista  halvalla.

ANNU

Matkan suunnittelua. Alanyaan 9.5.2016

No nyt tämä mummo on vihdoinkin taaperon kanssa lähdössä reissuun. Kirjoittelin tänne keväällä 2011. Tuolloin olin juuri tulossa mummiksi. Ensimmäistä kertaa.Tuon kevään jälkeen minulle on näitä pikkuihmisiä siunaantunut jo seitsemän,joista vanhin siis täyttää kunnioitettavat viisi vuotta ja nuorin on nyt 4kk.

Matkalle tästä porukasta mukaan lähtee hiukan alle kaksivuotias pojan pallero. Ihan kahdestaan ei sentään vielä mennä. Äidillä on jotain sellaista, mitä mummilla ei ole tarjota. Eväät. Luomueväät, aina tuoretta ja sopivan lämmintä tarjottavaksi.

Eväistä tulikin mieleen, että tämä on nyt niitä samanlaisia reissuja mitä teimme kuopuksen kanssa. Oli paljon kuivamuonaa ja hätävaraa ja oma pieni paistinpannu. Aamupalaksi lettuja ihanien paikallisten hillojen ja kermavaahdon kanssa. Oma ruokavalio on sen verran rajoitettu, että jauhotkin pitää ottaa täältä mukaan. Tosin nyt on jo sielläkin saatavilla laktoositonta maitoa ja gluteenittomia tuotteita, mutta parempi varautua.

Todennäköisesti tällä kertaa ei vaelleta iltakaudet kaupungilla, kun pikkuisella on nukkumaanmenoaika...ellei se sitten mene sekaisin. Nukkuukin vaikka kuumimman ajan niin hyvin, että alkaa valvoa. Ei tiedä yhtään. Me aikuiset varaudumme kuitenkin siihen, että illat kuluvat parvekkeella kirjojen ja matkablogien kanssa. Ristikoita ja kahdestaan pelattavia pelejä tulee olla riittävästi. Kokemusta meillä onkin itsemme viihdyttämisestä ilman nykyajan vempeleitä. Teimme kahdestaan kuukauden reissun Indonesiaan alkuvuodesta 2013. Tästä reissusta on tärkeimmät asiat kertomatta, mutta yritän saada aikaiseksi.

Lentoaika on lapsen kannalta epämukava. Joudumme lähtemään aamuyöstä liikkeelle, parhaimpaan nukkumisaikaan. Sitä odotellessa...

Matkakohde on tuttu Turkin Alanya. Siellä ei nyt ihan äskettäin ollakaan oltu. Hiukan jännittää miten lapsen kanssa siellä menee. Tosin nuo pikkuiset ovat mestarisopeutujia tarpeen vaatiessa ja katseltavaa siellä hänelle riittää. Huoneisto on tilava ja pihalla lapselle sopiva uima-allas ja liukumäkiä. Huoneistohotelli on vasta toista kautta myynnissä, mutta kokemukset ovat olleet hyviä. Itsellekin siis ihan uusi kohde.

No, nyt tajusin, että samaan aikaan ovat nuo jääkiekkokisat...voi ei. Joka kuppilassa tietysti huutaa toosat täysillä. Pitänee tunnustaa, että ei kuulu omaan ohjelmistosuosikkilistaan. Ei kuulu juuri mikään muukaan urheilu, enää.                                                                                                        

Nyt on 5.5.2016 ja Suomen kevät niin ihana ja lämmin, että oikein hirvittää katsella videoita Alanyan vesisateista. Kerran olen ollut vielä aikaisemmin keväällä, pari viikkoa ennen vappua. Ensimmäisellä viikolla satoi usein ja oli melko viileää. Rantakelejä ei todellakaan ollut. Toisella viikolla alkoi olla jo aurinkoa, mutta eikös se aurinkoihottuma iskenyt oikein koko komeudessaan. Onneksi paikallisesta apteekista sai jälleen kerran loistavan avun ja kutina saatiin hallintaan. Iho oli todella pahassa kunnossa, eikä rannalle ollut mitään asiaa, ei edes altaalle. Ystävättären kanssa keksittiin kyllä paljon muutakin tekemistä.

Ja mikä se sitten on paras aika matkustaa juuri Välimeren alueelle? Riippuu tietysti matkustajista :).

Turkissa olen ollut kaikkina kuukausina välillä huhti-lokakuu. Sanoisin, että elokuun kuumuus oli minullekin jo hiukan liikaa, heinäkuu hyvänä kakkosena. Itselle sopivin aika olisi varmaan tuosta toukokuun puolivälistä Juhannukseen ja sitten taas syys-lokakuu.

Annu

Tallinna 24-25.7 osa 2

Saavuimme Tallinnaan, ei enää satanut, mutta oli sumuista ja harmaata. Yövymme hotellissa nimeltä Metropol ja se sijaitsee Rotermanin alueella ihan lähellä Viru hotellia. Hotelliin tosin päästiin vasta klo 14, eli meidän piti keksiä jotain puuhaa täksi ajaksi. Kiertelimme Merekeskuksessa, korkkasimme aivan uuden terassin Merekeskuksen pihassa ja lähdimme klo 12:55 lähtevään CityTourin kakskerrosbussiin kiertelemään 55 minuutiksi Tallinnan nähtävyyksiä. Ryntäsimme bussin yläkertaan, koska aurinko pilkisti jo hieman pilvien raosta, eikä sateesta ollut vaaraa. Bussissa oli jokaisella penkillä omat kuulokkeet, jossa selostusta kaupungista tuli 10 eri kielellä. Mahtava juttu, tykkäsin kovasti. Esikoinen nukahti kuulokkeet päässä puolessa välin matkaa, joten näin se oli hänelle kiinnostavaa.

Kiertoajelulta päästyämme pääsimme hotelliin. Sovittiin, että pidetään noin tunnin lepotauko. Kännykkään hälyytys ja unta kaaliin. Kylläpä teki terää puolen tunnin tirsat. Hotelimme kupeessa on Scotland Yard niminen baari, josta olin netissä lukenut paljon kehuja, sekä ruokapaikkana, että ihan iltabaarina, sinne siis vatsoja täyttämään. Kyllä oli paikka maineensa veroinen, suosittelen! Valtavat ruoka-annokset, huh huh! 2 x XL hampurilainen + ranskikset, kanatortilla, natcolautanen juustokastikkeella, ranskankermalla, guacamolesalsalla ja jalopenoilla sekä juustolautanen kekseillä. 3 limpparia, 16 cl valkkaria ja kannu vettä…koko hoito 43 e. Kaikilta jäi enemmän tai vähemmän lautaselle ruokaa, koska sitä oli niin paljon.

Vatsat täysinäisinä kävelimme verkkaisesti ympäri kaupunkia ja piipahdimme ostareissa. Otimme valokuvia, söimme jätskiä, ajoimme bussilla ja taas kävelimme. Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi askel painaa ja päätimme palata hotelille lepuuttamaan jakojamme ja lataamaan itseämme iltaa varten. Esikoinen nukahti heti kaukosäädin kädessä. Kuopus kaverinsa kanssa lepäili omassa huoneessaan.

Olimme sopineet, että klo 20:30 lähdemme keilaamaan ja syömään iltapalaa. Herätin esikoisen umpiunesta ja lähdimme kohti Peetripizzaa, koska se oli nuorten toive iltapalapaikasta. Pizzeria oli menossa kiinni, joten meille myytiin ruokaa ainoastaan sillä ehdolla, että otamme pizzat mukaamme. Saimme laatikot käteemme ja hei hei, putiikki kiinni. Mihin siis näitä syömään? Puistoon? Eeeei, siellä istuskeli hyvin juopuneita ihmisiä. Muovikasseineen ja nyytteineen. Päädyimme lopulta oman hotellin pihalle. Esikoinen ei edes halunnut syödä mitään, vaan meni nukkumaan, joten minä jäin kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa nautiskelemaan hotellin terassille pizzoista. Päädyimme viimein siihen tulokseen, että keilaamaan ei enää tänä iltana mennä, vaan siirretään se seuraavaan päivään. Jokainen oli jokseenkin uupunut, loppu. Huoneeseen mennessäni käväisin vielä tilaamassa ilusalongista itselleni jalkahoidon aamuksi. Öitä!

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla jalkahoitoon ja sen jälkeen kokoonnuimme nuorten kanssa yhdessä aamupalalle. Aamupalalla teimme päivän suunnitelmat. Ensin oli tarkoitus käydä läheisessä Merekeskuksessa ostamassa meille sukat. Olimme siis lähteneet reissuun hyvin vähillä varusteilla, kuten kunnon matkalaisen kuuluukin. Kenelläkään ei siis ollut puhtaita sukkia (minulla ei ollenkaan). Sukat tarvitaan keilauskenkiin.

Merekeskuksesta sukat kaikille ja nuoret tekivät muitakin ostoksia. Keilahalli oli aivan hotellin vieressä, joten sinne siis menimme. Voi että keilaaminen on hauskaa, eteenkin jos voittaa (minä voitin). Tekniikkani on tasaisen varmat keskinkertaiset heitot.  Pelasimme myös ilmakiekkoa, jonka hävisin. Pojat pelasivat myös biljardia ja minä vietin sen ajan kesäisellä kahvilan terassilla join haudutettua Florida nimistä teetä ja nautiskelin suklaakakusta. 

Puolen päivän jälkeen tuntui siltä, että ruokaa tekee ihmisen mieli, joten haimme kamat hotellista ja lähdimme reput selässä etsiskelemään hyvää ruokapaikkaa vanhasta osaa Tallinnaa. Pikk nimisellä kadulla sijaitsee Hell Hunt niminen ravintola johon päätimme jäädä syömään. Ei ollut pettymys sekään ja jopa vielä hieman halvempi kuin edellinen. Ruokailun jälkeen oli aika lähteä sataman suuntaan. Kävellessäni nuorten perässä satamaan katselin näitä nuoria ja komeita elämännälkäisiä miehen alkuja ja ajattelin, että kyllä minä vaan olen onnekas ja onnellinen ihminen. Onko hienompaa, kuin se, että saa matkustaa ja viettää aikaa omien lastensa ja heidän ystäviensä kanssa?  Meillä oli ollut aivan loistavan hieno matka, jota ei voi sanoiksi kirjoittaa. Suodattaa tietenkin täytyy kaikenlaista ja asennoitua niin, että kaikki ei mene kuin strömssöössä, unohtaa omat kaavamaisuudet. Sain myös kiintiön täyteen joksikin aikaa sanoista homo ja vittu.

Sen verran väsyneeksi tunsin itseni, että ostin meille matkalaisille hytin paluumatkaksi. Minusta 22 euron sijoitus 2 hengen ilmastoidusta hytistä ei ole paha, koska saimme sinne kaikki vähäiset matkatavarat ja ostokset, sekä meillä oli oma vessa ja kaksi sänkyä jossa pötkötellä. Minä käytännössä vietin hytissä koko matkan, tirsottelin ja lueskelin. Auto oli parkkipaikalla tallessa, renkaat ehjänä, tankki täynnä polttoainetta. Kamat autoon ja kotiin. Ihanaa mennä nukkumaan omaan sänkyyn, mutta viimeiseksi ajatukseksi jäi mieleen se, että mihin seuraavaksi? Kuopus haluaisi Amsterdamiin..hmmm…..

Ninnu

Tallinna 24.7.2012 osa 1

Tallinnaan lähdössä ja tapamme mukaan pakkauspuuhat jäivät ihan viime tinkaan. Lapset sain suihkuun ja saunaa vasta iltamyöhällä. Olin pyytänyt jo edellisenä päivän, että josko pyykit toimittaisivat huoneistansa pesuun, että olisi sitten jotain päälle pantavaa. Asia taisi todella kaikua kuuroille korville. Siinä sitten puoliltaöin mietittiin, että mitä päälle. Inttämisen jälkeen sain kuopuksenkin valitsemaan vaatteet valmiiksi, ettei tarvitse sitten aamulla ryntäillä ja etsiä. 

Asettauduin nukkumaan ja oli kuuma. Nuorten huoneesta kuului koko ajan pientä kolinaa, puheen pulputusta ja ovien kolinaan ja askeleiden ääniä. Jestas, että sellainen saa verenpaineen nousemaan. Kun tietää, että itse pitää herätä viimeistään neljän tunnin kuluttua ja jaksaa ajaa pari tuntia aamuhämärissä, olla koko päivän valoisa ja innostava. Eikä saa NUKUTTUA!!!! Miten se voi olla, että pienetkin rapsahdukset, puolison lämmin käsi tai jalka paljaalla iholla suorastaan polttaa ja häiritsee. Päässä jyskyttää, että NUKU, NUKU, NUKU. Eikä tietenkään nuku. 

Arviolta kaksi tuntia sain torkuttua, kunnes kello soi. Aikaa aamutoimiin oli varattu 30 min. Aamutoimet tässä tapauksessa tarkoittaa suihkua ja vaatteet päälle. Kuinka ollakaan, kuopus löysi koiramme päästä, keskeltä otsaa punkin. Pakkohan sitä oli lähteä siinä hässäkässä irrottamaan, mutta missä on pihdit????  Löytyihän ne vihdoin matkapussista, joka oli ollut mökkilomalla mukana. Jostain käsittämättömästä syystä punkki ei vaan irronnut, ei millään. En saanut koiran päästä, kuin tukon karvoja irti, mutta punkki oli ja pysyi. Täysin käsittämätön tapaus, sillä vuosia olen kyseisillä pihdeillä kaikki punkit eläimistä irrottanut, vaan eipä toiminut nyt. Sinne jäi koira punkki otsassa kotiin. Toivottavasti joku sen hoitaa pois, punkin ei koiraa.

Punkkiepisodin jälkeen nopeasti suihkuun ja vaatteet niskaan. Kaiken ollessa mielestäni valmiita lähtöön, ilmoitti esikoinen, että hänen pankkikorttinsa on hävinnyt. EI VOI OLLA TOTTA!!!! Olimme jo 10 min. myöhässä suunnitellusta aikataulusta, joka oli muutenkin tiukka. Noin 5 minuuttia karjumista ja huutoa, niin kortti löytyi, onneksi.

Ajoin lujaa Helsinkiin. Onneksi navigaattori oli kerrankin kartalla ja löysimme Länsiterminaalin kertaheitolla. Satama on kyllä ihan kamalassa myllerryksessä. Löysimme yhden ohiajon jälkeen pitkäaikaisparkin ja auto sinne. Juosten automaatille 26 h parkki maksoi vaivaiset 34 euroa. Juosten terminaaliin lippuja noutamaan, juosten pankkiautomaatille ja juosten laivaan. Juosten kahvillaan ja hanuri ensimmäiseen vapaaseen penkkiin, siinä sitten törötettiin melkein koko matka, sillä turha on itselleen istumapaikkaa toivoa, jos sen menettää. Näin meillä tänään…jaa niin ja vettä sataa :)

Ninnu 

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 6 (viimeinen)

Björkö, Mossala

16.6.2012

Lähdimme veneellä huviajelulle, isäntä, minä ja koira. Jätettiin nuoriso pitämään mökkiä pystyssä. Ilma oli upea. Meri on hieno, kun sitä katselee rannalta tai Viikkarin kannelta. Minulla on tapana vähän pelätä koko ajan, että jotain sattuu, ajetaan kiveen tai jotain muuta mitä nyt vaan merellä voi sattua. Ajeltiin kuitenkin hiljaa ja onhan veneessä jos jonkinlaista plotteria ja kaukoluotainta..en niistä mitään ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää. Ei siis ole minun juttuni, eikä tarvitse, sillä on hyvä, että perheen äiti ei sekaannu ihan kaikkeen.

Itse kuvailin maisemia, sen kun ehdin, koiranhihna toisessa kädessä. Koira oli vielä enemmän paniikissa kuin minä. Kokovartalotärinä, mutta silti hänen piti koko ajan yrittää päästä kiipeämään penkille. Nokka kohti tuulta ja silmät sirrissä ja ”kampaus sekaisin”, sellainen oli koiran matka. Tuli ihan mieleen omakohtainen kokemus Bangkokilaisen tuk-tukin kyydissä, kun kuski ajoi noin 45 min. ensin harhaan ja kun palattiin ruuhkassa takaisin lähtöpisteeseen, oli vauhti todella huimaa ja ajotyyli lievästi ilmaistuna aggressiivinen. Silloin ei oikein tiennyt, miten olisi pitänyt mopon kaiteista kiinni. Ymmärrän siis koiraa oikein hyvin!

Ajelun jälkeen kaivettiin pakastimesta jauhelihakastike ja pistettiin uudet perunat kiehumaan. Voi voi..ruokaa oli jäljellä vaikka kuinka paljon, joten iltapalaksi sitten grillissä broiskun pihviä ja ranskalaisia. Kunnon painajaissapuskaa.  Ilta meni tutun kaavan mukaan eli miehet kalaan ja minä jäin koiran kanssa laiskottelemaan mökille. Vähän Paasilinnaa, telkkaria, torkkuja, teetä ja merelle tähyilyä. Taidan olla kuin koira, sielu lepää vasta, kun lauma on koossa yhdellä silmäyksellä nähtävissä.

Aamu aloitettiinkin sitten saunan lämmityksellä. Ilma li heti aamusta jo pilvinen, joten taitaa kerrankin sääennusteet pitää paikkaansa. Aamupäiväsauna ja pakkauspuuhia sekä siivoamista. Koira hävisi saman tien, kun otin imurin esiin, yleensä sen tekevät perheemme miehet, joten on se hyvä, että perinteitä joku pitää yllä.  Miehet lähtivät vielä merelle, sillä se kymppikiloinen hauki on vielä pyydystämättä. Eilen tuli kyllä silakkaa, jotka pojat taidolla perkasivat. Kotiin viemisiksi on siis pakastettua silakkaa ja haukifileetä. Näiden lisäksi on myös kohtalaisen paljon kalalle haisevaa pyykkiä.

 

Se mökkiloma oli sitten siinä. Veikkaan, että ensi vuonna suuntaamme keskeiseen Suomeen. Olen jo löytänyt edullisen mökin Pihlajaveden rannalta, joka toivottavasti on vuokralla myös ensi kesänä. Olisihan sitten lähempänä myös mummi ja muita sukulaisia.

Tuhannet kiitokset perheelle, joka antoi ”silmäterän” eli tämän mökin käyttöömme. Meillä on ollut täällä mukavaa! 

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 5

Björkö, Mossala

15.6.2012

Meidän lomalainapoika Samuel tiesi sitten, että Houtskärin pääsaaren puolella on hyvä hampurilaisravintola. Sinne siis, kun välillä on kiva syödä jotain muuta, kuin omia pöperöitä. Sitä ennen kävimme tsekkaamassa lähialueiden veneennostopaikat, sillä jos vesi laskee, niin lähirannan nostopaikka on liian jyrkkä ja veneen nostaminen siinä voi käydä hankalaksi. 

Nälkäisenä siis saavuimme Houtskärs Gästgifveri nimiseen paikkaan. Se sijaitsee Houskärin vierasvenesatamassa. Oikein tunnelmallinen ja mukavan oloinen paikka. Ihmisiä oli todella vähän vielä liikenteessä, satama melkein tyhjä, vain muutama hassu vene laiturissa. Onko niin, että juhannuksen jälkeen tällaiset paikat vasta alkavat elämään? Pistää vaan miettimään, että lyhyt on sesonki, todella lyhyt.

Ostimme neljät hampurilaiset, jokainen oman makunsa mukaan. Kahdet isot ranskalaiset ja nuorille limpparit, minä otin lasin vettä, koska olin kuski. Isäntä huomasi, että hänhän on lomalla, joten voisi ottaa vaikka ison tuopin olutta. Ruoka tuli todella nopeasti. Kysyin isännältä, että selvisitkö satasella, koska hän toimi maksumiehenä. Tällä tarkoitin lähinnä sitä, että oliko kuinka kallista, koska tällaisissa paikoissa on yleensä hieman kalliimmat hinnat. Isäntä sanoi, että juuri ja juuri, kympin jäi alle. Ostokset maksoivat 89 euroa. Mitäh??? Minulla jäi siinä kohtaa hampurilainen kesken, koska tuollainen hinta oli jo niin törkeä. Sitten kaivettiin kuitti kukkarosta ja huomattiin, että meidän laskussa oli ylimääräistä noin 40 euroa. Ilmeisesti kassaneidille oli tapahtunut sellainen virhe, että meille yritettiin maksattaa edellisen asiakkaan ostokset uudestaan. Ei muuta kuin isäntä asialle ja asia korjaamaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Hampurilaiset olivat valtavat sekä hyvät ja ranskalaiset olivat ISOT. Vois siis suositella, jos täälläpäin ajelee. 

Koirasta olen hieman huolissani. Perheen toinen koirahan jäin kotiin isoisovanhempien huomaan, joka toimii tämän parivaljakon moottorina. Päivä päivältä täällä oleva koira on flegmaattisempi. Makaa vaan sohvalla, eikä lähde ulos vaikka vapaus olisi kulkea miten itse haluaa. Ei myöskään syö juuri mitään. Luulen, että hänellä on yksinkertaisesti ikävä kotiin ja ikävä lajitoveriaan. 

Kotiin taidammekin lähteä jo lauantaina illalla, sillä lauantai-illasta ja sunnuntaiksi on luvattu vähän rankempaa vesisadetta.

Ninnu