Matkalle tästä porukasta mukaan lähtee hiukan alle kaksivuotias pojan pallero. Ihan kahdestaan ei sentään vielä mennä. Äidillä on jotain sellaista, mitä mummilla ei ole tarjota. Eväät. Luomueväät, aina tuoretta ja sopivan lämmintä tarjottavaksi.
Eväistä tulikin mieleen, että tämä on nyt niitä samanlaisia reissuja mitä teimme kuopuksen kanssa. Oli paljon kuivamuonaa ja hätävaraa ja oma pieni paistinpannu. Aamupalaksi lettuja ihanien paikallisten hillojen ja kermavaahdon kanssa. Oma ruokavalio on sen verran rajoitettu, että jauhotkin pitää ottaa täältä mukaan. Tosin nyt on jo sielläkin saatavilla laktoositonta maitoa ja gluteenittomia tuotteita, mutta parempi varautua.
Todennäköisesti tällä kertaa ei vaelleta iltakaudet kaupungilla, kun pikkuisella on nukkumaanmenoaika...ellei se sitten mene sekaisin. Nukkuukin vaikka kuumimman ajan niin hyvin, että alkaa valvoa. Ei tiedä yhtään. Me aikuiset varaudumme kuitenkin siihen, että illat kuluvat parvekkeella kirjojen ja matkablogien kanssa. Ristikoita ja kahdestaan pelattavia pelejä tulee olla riittävästi. Kokemusta meillä onkin itsemme viihdyttämisestä ilman nykyajan vempeleitä. Teimme kahdestaan kuukauden reissun Indonesiaan alkuvuodesta 2013. Tästä reissusta on tärkeimmät asiat kertomatta, mutta yritän saada aikaiseksi.
Lentoaika on lapsen kannalta epämukava. Joudumme lähtemään aamuyöstä liikkeelle, parhaimpaan nukkumisaikaan. Sitä odotellessa...
Matkakohde on tuttu Turkin Alanya. Siellä ei nyt ihan äskettäin ollakaan oltu. Hiukan jännittää miten lapsen kanssa siellä menee. Tosin nuo pikkuiset ovat mestarisopeutujia tarpeen vaatiessa ja katseltavaa siellä hänelle riittää. Huoneisto on tilava ja pihalla lapselle sopiva uima-allas ja liukumäkiä. Huoneistohotelli on vasta toista kautta myynnissä, mutta kokemukset ovat olleet hyviä. Itsellekin siis ihan uusi kohde.
No, nyt tajusin, että samaan aikaan ovat nuo jääkiekkokisat...voi ei. Joka kuppilassa tietysti huutaa toosat täysillä. Pitänee tunnustaa, että ei kuulu omaan ohjelmistosuosikkilistaan. Ei kuulu juuri mikään muukaan urheilu, enää.
Nyt on 5.5.2016 ja Suomen kevät niin ihana ja lämmin, että oikein hirvittää katsella videoita Alanyan vesisateista. Kerran olen ollut vielä aikaisemmin keväällä, pari viikkoa ennen vappua. Ensimmäisellä viikolla satoi usein ja oli melko viileää. Rantakelejä ei todellakaan ollut. Toisella viikolla alkoi olla jo aurinkoa, mutta eikös se aurinkoihottuma iskenyt oikein koko komeudessaan. Onneksi paikallisesta apteekista sai jälleen kerran loistavan avun ja kutina saatiin hallintaan. Iho oli todella pahassa kunnossa, eikä rannalle ollut mitään asiaa, ei edes altaalle. Ystävättären kanssa keksittiin kyllä paljon muutakin tekemistä.
Ja mikä se sitten on paras aika matkustaa juuri Välimeren alueelle? Riippuu tietysti matkustajista :).
Turkissa olen ollut kaikkina kuukausina välillä huhti-lokakuu. Sanoisin, että elokuun kuumuus oli minullekin jo hiukan liikaa, heinäkuu hyvänä kakkosena. Itselle sopivin aika olisi varmaan tuosta toukokuun puolivälistä Juhannukseen ja sitten taas syys-lokakuu.
Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti