KESÄRETKI 1/2012, osa 6 (viimeinen)

Björkö, Mossala

16.6.2012

Lähdimme veneellä huviajelulle, isäntä, minä ja koira. Jätettiin nuoriso pitämään mökkiä pystyssä. Ilma oli upea. Meri on hieno, kun sitä katselee rannalta tai Viikkarin kannelta. Minulla on tapana vähän pelätä koko ajan, että jotain sattuu, ajetaan kiveen tai jotain muuta mitä nyt vaan merellä voi sattua. Ajeltiin kuitenkin hiljaa ja onhan veneessä jos jonkinlaista plotteria ja kaukoluotainta..en niistä mitään ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää. Ei siis ole minun juttuni, eikä tarvitse, sillä on hyvä, että perheen äiti ei sekaannu ihan kaikkeen.

Itse kuvailin maisemia, sen kun ehdin, koiranhihna toisessa kädessä. Koira oli vielä enemmän paniikissa kuin minä. Kokovartalotärinä, mutta silti hänen piti koko ajan yrittää päästä kiipeämään penkille. Nokka kohti tuulta ja silmät sirrissä ja ”kampaus sekaisin”, sellainen oli koiran matka. Tuli ihan mieleen omakohtainen kokemus Bangkokilaisen tuk-tukin kyydissä, kun kuski ajoi noin 45 min. ensin harhaan ja kun palattiin ruuhkassa takaisin lähtöpisteeseen, oli vauhti todella huimaa ja ajotyyli lievästi ilmaistuna aggressiivinen. Silloin ei oikein tiennyt, miten olisi pitänyt mopon kaiteista kiinni. Ymmärrän siis koiraa oikein hyvin!

Ajelun jälkeen kaivettiin pakastimesta jauhelihakastike ja pistettiin uudet perunat kiehumaan. Voi voi..ruokaa oli jäljellä vaikka kuinka paljon, joten iltapalaksi sitten grillissä broiskun pihviä ja ranskalaisia. Kunnon painajaissapuskaa.  Ilta meni tutun kaavan mukaan eli miehet kalaan ja minä jäin koiran kanssa laiskottelemaan mökille. Vähän Paasilinnaa, telkkaria, torkkuja, teetä ja merelle tähyilyä. Taidan olla kuin koira, sielu lepää vasta, kun lauma on koossa yhdellä silmäyksellä nähtävissä.

Aamu aloitettiinkin sitten saunan lämmityksellä. Ilma li heti aamusta jo pilvinen, joten taitaa kerrankin sääennusteet pitää paikkaansa. Aamupäiväsauna ja pakkauspuuhia sekä siivoamista. Koira hävisi saman tien, kun otin imurin esiin, yleensä sen tekevät perheemme miehet, joten on se hyvä, että perinteitä joku pitää yllä.  Miehet lähtivät vielä merelle, sillä se kymppikiloinen hauki on vielä pyydystämättä. Eilen tuli kyllä silakkaa, jotka pojat taidolla perkasivat. Kotiin viemisiksi on siis pakastettua silakkaa ja haukifileetä. Näiden lisäksi on myös kohtalaisen paljon kalalle haisevaa pyykkiä.

 

Se mökkiloma oli sitten siinä. Veikkaan, että ensi vuonna suuntaamme keskeiseen Suomeen. Olen jo löytänyt edullisen mökin Pihlajaveden rannalta, joka toivottavasti on vuokralla myös ensi kesänä. Olisihan sitten lähempänä myös mummi ja muita sukulaisia.

Tuhannet kiitokset perheelle, joka antoi ”silmäterän” eli tämän mökin käyttöömme. Meillä on ollut täällä mukavaa! 

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 5

Björkö, Mossala

15.6.2012

Meidän lomalainapoika Samuel tiesi sitten, että Houtskärin pääsaaren puolella on hyvä hampurilaisravintola. Sinne siis, kun välillä on kiva syödä jotain muuta, kuin omia pöperöitä. Sitä ennen kävimme tsekkaamassa lähialueiden veneennostopaikat, sillä jos vesi laskee, niin lähirannan nostopaikka on liian jyrkkä ja veneen nostaminen siinä voi käydä hankalaksi. 

Nälkäisenä siis saavuimme Houtskärs Gästgifveri nimiseen paikkaan. Se sijaitsee Houskärin vierasvenesatamassa. Oikein tunnelmallinen ja mukavan oloinen paikka. Ihmisiä oli todella vähän vielä liikenteessä, satama melkein tyhjä, vain muutama hassu vene laiturissa. Onko niin, että juhannuksen jälkeen tällaiset paikat vasta alkavat elämään? Pistää vaan miettimään, että lyhyt on sesonki, todella lyhyt.

Ostimme neljät hampurilaiset, jokainen oman makunsa mukaan. Kahdet isot ranskalaiset ja nuorille limpparit, minä otin lasin vettä, koska olin kuski. Isäntä huomasi, että hänhän on lomalla, joten voisi ottaa vaikka ison tuopin olutta. Ruoka tuli todella nopeasti. Kysyin isännältä, että selvisitkö satasella, koska hän toimi maksumiehenä. Tällä tarkoitin lähinnä sitä, että oliko kuinka kallista, koska tällaisissa paikoissa on yleensä hieman kalliimmat hinnat. Isäntä sanoi, että juuri ja juuri, kympin jäi alle. Ostokset maksoivat 89 euroa. Mitäh??? Minulla jäi siinä kohtaa hampurilainen kesken, koska tuollainen hinta oli jo niin törkeä. Sitten kaivettiin kuitti kukkarosta ja huomattiin, että meidän laskussa oli ylimääräistä noin 40 euroa. Ilmeisesti kassaneidille oli tapahtunut sellainen virhe, että meille yritettiin maksattaa edellisen asiakkaan ostokset uudestaan. Ei muuta kuin isäntä asialle ja asia korjaamaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Hampurilaiset olivat valtavat sekä hyvät ja ranskalaiset olivat ISOT. Vois siis suositella, jos täälläpäin ajelee. 

Koirasta olen hieman huolissani. Perheen toinen koirahan jäin kotiin isoisovanhempien huomaan, joka toimii tämän parivaljakon moottorina. Päivä päivältä täällä oleva koira on flegmaattisempi. Makaa vaan sohvalla, eikä lähde ulos vaikka vapaus olisi kulkea miten itse haluaa. Ei myöskään syö juuri mitään. Luulen, että hänellä on yksinkertaisesti ikävä kotiin ja ikävä lajitoveriaan. 

Kotiin taidammekin lähteä jo lauantaina illalla, sillä lauantai-illasta ja sunnuntaiksi on luvattu vähän rankempaa vesisadetta.

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 4

Björkö, Mossala

14.6.2012

Tiedättehän sen tunteen, kun kirja vie mukanaan? Nappasin mökin kirjahyllystä Arto Paasilinnan ”Suloinen myrkynkeittäjä”. Häpeäkseni täytyy sanoa, että Paasilinnan tuotantoon olen tutustunut ainoastaan elokuvien kautta. Alkuun ei lukuinnostusta löytynyt, mutta kun olin ylittänyt yli 50 sivua, niin kirja vei mukanaan. Mikä sen parempaa, kuin suklaalevy, hyvä asento nojatuolissa ja mukaansatempaava kirja, ei mikään! Hyvän lukukokemuksen jälkeen jää aina joskus tyhjä olo, kuten nytkin. On vaikeaa lähteä uuteen lukuseikkailuun, kun mielessä pyörii edellisen kirjan käänteet.

Paasilinnan kirjassa kuvattiin sitä, miten aikamiespoika käy muljuttamassa kerran kuukaudessa kavereidensa kanssa ja rahaa pyytämässä pikku maaliskylässä asuvalta tädiltään. Juttu jäi myös jotenkin uniini ja aamulla lukukokemuksen epätodellisella tavalla täydensi nettilinkki, jossa kerrottiin, että Oripäässä jonkun henkilön kotiin oli menty keskellä yötä ja mukiloitu asukas ja ryöstetty 50 euroa rahaa. Voitte uskoa, että olo on aika merkillinen.

Tiedättehän myös sen tunteen, kun on ollut muutamia päiviä peseytymättä olosuhteiden pakosta? Hiukset sojottavat mihin sattuvat. Omaa likaisuuttaan ei enää edes tunnista, mutta mihinkään ihmisen ilmoille ei saa kuin puukolla uhaten, jos sittenkään. No, olemme siis olleet laiskoja ja vasta eilen haimme kyliltä saunavesiä. Tontilla ei siis ole kaivoa ja luonnollisesti saunassa ei voi käyttää merivettä. Miehet olivat kalassa niin myöhään, että päätimme laittaa saunan lämpiämään vasta aamulla. 

Voi pojat, kyllä on saunoilla eroja. On se vaan niin, kun tiiviiseen omakoti/rivi/kerrostaloon tehdään sähkösauna, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Toista se on saunassa, jossa on rakoset lattiasta, josta vesi saa kulkea ja imeytyä suoraan takaisin maahan. Löylyt ovat paljon lempeämmät ja saunassa on niin helppo hengittää. Täydelliseen saunakokemukseen kuuluu tietysti veden läträäminen sopivan lämpöiseksi ja pesuvatista kauhalla päällensä lorottaminen. Joskus täydelliseen saunakokemukseen kuuluu myös viileä alkoholijuoma, mutta ei tänään.

Tänään siis tuoksutaan hyvälle, ollaan puhtaita, niin eiköhän laiteta elämä risaiseksi ja lähdetä kylille syömään jonkun muun valmistamaa ruokaa…

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 3

Björkö, Mossala

13.6.2012

Eilen taas miehet lähtivät narraamaan kalaa merelle, joten pakkasin kukkaron ja kameran reppuun ja koiran auton takaboxiin. Koiraa kun ei voi jättää yksin mökille, koska hän kärsii järisyttävästä eroahdistuksesta ja itkee ja vollaa, kun joutuu jämään yksin. Voi raukkaa.

Ensimmäinen pysähdys oli lähikauppa K-ekstra Björkö Handel, mökiltä noin 2 km. Samassa rakennuksessa toimii Pub Pelago, jossa omistaja siivoili ja laittoi terassia kesäkuntoon. Kauppa on siis tyypillinen pikkuputiikki, jossa on ihan kaikkea. On tosi kiehtovaa, miten pieneen liikehuoneistoon saadaan tungettua niin paljon tavaraa. Tuollaisessa kaupassa tulee tule aina mieleen sanonta ”mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita”. Kiertelin hyllyjä ja huomasin sukkapuikot ja lankoja. Niinpä heitin pari kerää seitsemän veljestä lankaa ja puikot ostoskärryyn, sillä mikä sen hauskempaa hommaa, kuin kutoa sukkia, kun ei kerta ole oikeastaan mitään muutakaan tekemistä ja saahan kutomisesta aina niskajumin, jos ei muuta. Ostin vielä Houtskari kortin, jonka lähetin pienelle 5-vuotiaalle pojalle Loimaalle. Poika, kun on jo pitkään ihmetellyt, että miksi kaikille muille tulee aina vaan postia (laskuja), mutta hän ei saa ikinä mitään. Niinpä olen ottanut tavakseni lähetellä hänelle kortteja milloin mistäkin. 

Mossalaan mennään lautalla. Sellaisella ihan pienellä lossilla, joka liikennöi ilman aikataulua. Lossiin siis ja tutkimaan kuinka pitkälle autolla pääsee. Ajelin Mossalan saaren päähän ja tulin Saariston lomakeskukseen http://www.saaristonlomakeskus.fi/index.html näyttää muuten kuvissa pirun paljon hienommalta, mitä todellisuus on. Juuri täältä Mossalan kärjestä lähtee yhteysalukset Iniöön. http://www.rengastie.fi/reitit/inion_alue/index.html Lueskelin yhteysalusten aikatauluja sataman katoksessa ja silmiin pisti matkustajavaroitus. Varoituksessa muistutettiin autojen omistajia siitä, että lauttaan auto ajetaan ihan omalla vastuulla. Kaikki mitä lautassa omaisuudelle tapahtuu on omistajan vastuulla. Olihan siihen sitten lueteltu asioita, jolloin laivayhtiö korvaa esim. tulipalo, myrsky jne. Jos tuollaisia ajattelee, niin ei edes tee mieli lähteä koko matkalle. 

Kävelin koiran kanssa ympäri saaristolomakeskuksen aluetta, niin eiköhän koira päättänyt vääntää isot tortut vastaleikatulle nurmelle, eikä minulla ollut yhtään muovipussia mukana, että olisin voinut jätöksen korjata. Hiukkasen noloa ja toivoin vain, ettei kukaan nähnyt. Pakenin paikalta kuin isommankin rikoksen tekijä. Mökeissä tehtiin siivouksia ja kaikki työntekijät olivat venäjänkelisiä. Huomasin, että poikkeuksetta kaikissa paikalla olevissa autoissa oli myös venäjän rekkarit. Opaskylteissä oli myös venäjää. Jostain nousi mielikuva, muisto siitä, että jossain on ollut puhetta siitä, miten venäläiset ovat valloittaneet meidän saaristoamme ja nyt se ikään kuin konkretisoitui minulle. Mikä ihme siinä on, että Suomessa on sellainen hanurista oleva lainsäädäntö, että täältä saa myydä maata kenelle haluaa? Minusta ulkomaalainen ei saisi ostaa maata, eikä kiinteistöjä, ainakaan saaristosta. Kohta meillä ei ole enää suomalaisina sinne mitään asiaa. Saamme katsella upeaa saaristoa vain Viking Linen ikkunasta, prkl! Paskat paskasta. Yhtään ei enää harmittanut koiran äheltämä torttu keskelle nurmikkoa. Korjatkoon ihan itse. Piste. 

Hyppäsin autoon ja ajelin Houtskarin pääsaaren puolelle, johon tarvittiin kaksi lossia. Aivan mielettömän hauska taajama-alue, jossa kaikki on 400 m. säteellä. Ihana kesällä, mutta talvella varmaan oleminen  ja asuminen yhtä helvettiä. Tulisin täällä hulluksi. Tein ajankulukseni Nokian sovelluksen kautta Chek-in merkintöjä, joita ei vielä ollut vielä palvelussa saatavilla. Ajankulua sekin. Jatkossa ainakin löytyy terveysasema, aluevirasto, K-kauppa ja muuta muu kohde näiltä saarilta. 

Ilta menikin kätevästi telkkarin ääressä ja sukkapuikkojen kilinää kuunnellessa. Päivästä ajatuksiini jäi myös lossikuskit. Minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan hyvältä lossikuskilta? Äkkiseltään voisi ajatella, että lossikuski vaan ajaa edes takaisin lossia. Niinhän se on, mutta tapaa varmasti jos jonkinlaisia ihmisiä. Paikalliset jäävät juttelemaan ja morjenstavat joka ainoa kerta. Pitää olla ystävällinen ja ainakin tenniskyynärpään on vaarassa saada, kun pitää jatkuvasti kättä nostella. Turistit törttöilevät lauttaan ajaessa..oi voi, ei siunaamaa rauhaa kesällä ja viikonloppuisin ja talvella taas todella tylsää ja rauhallista. Täytyyhän lossikuskin olla myös tarkka kaluston suhteen. Pitää lossi puhtaana, siistinä ja turvallisuusmääräykset mielessä. Ajaa säällä, kuin säällä. Ei ole lossikuskinkaan homma helppoa!

Koska edelleenkäään ei tullut kalaa, söimme päivällisateriaksi makaronilaatikkoa.

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012, osa 2

Björkö, Mossala

12.6.2012

Mitä on, kun ei tee mitään? Onko olemassa päiviä jolloin ei oikeastaan tee mitään, mutta on kuitenkin tyytyväinen päiväänsä? On on..ne ovat juuri niitä päiviä, kun tarkoituksella ei pue vaatteita päälle vaan hengailee yöpaidassa koko päivän ja katselee vaikka telkkaria, lukee ja torkuskelee. Useimmiten sellaisen päivän jälkeen on oikein rentoutunut olo, kun ensin on taistellut sen huonon omantunnon kanssa siitä, että voi olla oikeasti laiska ja hyödytön. 

No, minulla oli eilen sellainen päivä, sillä erotuksella, että oli hieman jopa tylsää. En uskaltanut nukkua yhtään päivällä, koska ajattelin sitten, etten saa unta illalla. Pienessä mökissä, kun ollaan, niin matkakumppanit eivät välttämättä kestä sitä, että yksi rymyää ja kolistelee pitkälle yöhön. Joten en nukkunut. En lukenut. Jos luen, niin jossain vaiheessa tulee väistämättä sellainen olo, että nyt pitää ottaa tirsat, eteenkin jos lukee makuuasennossa. Jostain syystä en katsellut edes telkkaria. Kävin koiran kanssa lenkillä, valokuvailin ja odottelin miehiä mereltä. Ruokakin oli niin helppo laittaa, että siihen meni noin 15 min. aikaa (nakkisoppa). No, surffailin netissä ja ihmettelin maailman menoa. En taas tänäkään vuonna mökkilomalla ole löytänyt heti ikään kuin omaa paikkaani, se ottaa aikansa. Perheen miehillä on harrastaus, he menevät merelle ja siksi kai me täällä olemmekin. Minä ja koira, me olemme hieman epätietoisia omasta roolistamme, vielä. Katsotaan mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Jos ei ole mitään tekemistä, tulee välillä hyvin tietoiseksi ympäristöstään. Sitä alkaa etsiä läheltä ja pienistä asioista merkityksiä ja uusia elämyksiä. Normaalisti kiireessä ei useinkaan huomaa ympäristönsä pieniä vivahteita ja esimerkiksi vuorokaudenajan vaihtelun merkitystä vaikkapa luontoon.

Mökillä on aivan uusi ulkohuussi niin sanotusti pihan perällä. Koska huussi on vasta viime viikolla saatu käyttökuntoon siitä puuttuvat tunnusomaiset ja perinteiset ulkohuussin merkit. Ei hämähäkinseittejä, koppakuoriaisia möngertämssä lattialla, ei repsahtaneita julisteita seinillä, narisevaa ovea ja sitä perinteistä ulkohuussin hajua. Meillä on siis ulkohuussi, jossa tuoksuu tuore puu, se on siisti, vaalea ja ovessa on haka, joka pysyy kiinni koko toimituksen ajan. Yksi yhtäläisyys tällä uudella ja vahalla huussilla on. Yhtäläisyys tulee kärpästen muodossa. Kärpäset kyllä löytävät huussin  kuin huussin, aina. Päivänä, jolloin ei ole mitään tekemistä sitä istuu huusissakin ihan eri tavalla, kuin normaalisti. Tarkkailee ympäristöä, ääniä ja tuoksuja.  Meidän huussissa on onneksi ikkuna. Pytyllä, kun istuskelee voi samalla katsella mitä luonnonihmeitä tapahtuu. Aamuauringossa hämähäkin kutomat verkot ja säikeet jotka ulottuvat puusta toiseen ovat uskomattoman kauniita, kimmeltävät. Illalla niitä ei enää näy. Aamulla linnut laulavat sulosäveliään, mutta illalla ei tarjoilla läheskään niin upeaa konserttia. Aamulla erilasten lentävien hyönteisten pörinä ja surina ympäröi ulkohuussin, mutta illaksi sekin on vaiennut. Iltaisin laskeutuu jonkinlainen painostava hiljaisuus, tuuli on tyyntynyt, eläimet lopettaneet äänekkäät puuhansa ja metsän siimeksestä kuluvat rasahdukset kuuluvat paljon voimakkaampina, pelottavina.

Tänään paistaa aurinko ja miehet lähtevät merelle. Minä ja koira lähdemme autolla tutustumaan saareen ja seuraavaankin. Käymme ostamassa uusia perunoita ja ehkä löydämme jotain valokuvaamista, jotain josta tulee hyvälle mielelle. 

Ninnu

KESÄRETKI 1/2012 osa 1

Björkö, Mossala

11.6.2012

Maailma on kummallisia paikan nimiä pullollaan. Matkalla tänne Björkön saarelle tuli yksi erityisen hauska paikan nimi vastaan, josta sitten on ihan pakko kirjoittaa rivi. Ajattele jos asuisit paikassa jonka nimi on Hyppeis? Miten sanotaan, kun joku kysyy, että missä asut? Mää asun Hyppeisissä. No, turkulaiset tietty sanoo, et mää asun Hyppeisis. Ostaks sää talon sielt Hyppeisist?…Mää käyn äkkiä sielä Hyppeisis…Kui se jatkuvast hyppää siel Hyppeisis? Nimi sopii jotenkin erityisen hyvin lasten leikkeihin: Sit tää hyppeis ensin sinne ja tää sen jälkeen hyppeis tänne, mihin see hyppeis? Lomalla ehtii näköjään ajattelemaan kaikenlaista. 

Saavuttiin tosiaan eilen tänne Björkön saarelle siinä klo 15 aikoihin. Mökki sijaitsee niin isolla tontilla, että koiraa voi pitää suht huoletta vapaana. Mukana on vain yksi koira, koska pienemmän (sen provosoija- ja yllyttäjäosapuolen) jätimme isoisovanhempien huomaan kotipuoleen. Mikä vaikutus tällä on sitten siihen, että matkassa on vain yksi koira? Meillä on rauhallista! Matkassa on se isompi, rauhallisempi ja kuuliaisempi koira. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä koiristamme mitään, niin kotiin jäi kääpiösnautseri ja mukaan tuli snautseri (eli keksikokoinen ja suursnautseria emme vielä ole hankkineet, emmekä hanki). Se, joka näistä roduista jotain ymmärtää tietää mistä puhun.  Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mukana oleva koiran on nyt kovin hämmentynyt. Syitä on monia: 

a) Hän ei oikein tiedä koska pitäisi haukkua, kun kukaan ei anna siihen aloitusvinkkiä. 

b) Ruokaa voi syödä oman mielen mukaan, eikä kukaan superimuri (kotiin jäänyt kääpiösnautseri) käy tyhjentämässä ruokakuppia 20 sekunnissa, jos silmä välttää. Täällä vois syödä pitkin päivää, kun nälkä yllättää. 

c) koko lauman vartioiminen on nyt yhden koiran hartioilla ja se on hyvin vaikeaa, kun kaikki menevät eri suuntiin. No, valinta on kuitenkin tehtävä ja äitiä seurataan huussiin, rantaan, autolle jne.

d) On hirweeeeen pelottavaa jos joutuu jäämään sisälle mökkiin yksin ja silloin pääse iso parku pitkän ulvonnan säestämänä.

Vaikka eilinen matka meni niin, että missään lauttarannassa ei tarvinnut odottaa 15 minuuttia kauempaa, niin silti matkanteko kesti kotipihasta Paraisten S-kaupan kautta tänne mökille noin 5 tuntia. Ajettavaa matkaa kertyi vajaat 150 km. Kun tavarat oli purettu, vene laskettu vesille, juomavedet noudettu ja sängyt pedattu sekä syöty harvinaisen terveellinen lomanaloitusateria (lihapiirakkaa makkaralla, juustolla, majoneesilla ja parilla tomaattiviipaleella) tuossa klo 19 kieppeillä, olikin aika ottaa pienet alkuillan torkut jotka sitten päättyivät siihen, että havahduin kympinuutisten alkutunnariin. Miksi ihmeessä torkut minun kohdallani merkitsevät aina noin kolmen tunnin pätkää? No, siinä sitten hiukan syötiin iltapalaa ja katseltiin telkkaria. Eipä onneksi yöunta tarvinnut odotella kovin pitkään ja aamulla havahduin työpuhelimen ääneen klo 9. Joku hirvittävä virhe oli siis sattunut pakkaamisvaiheessa ja olin sujauttanut luurin mukaan kassiini lähtötohinoissa…nyt puhelinvastaaja päälle ja luuri hiljaiseksi.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja päivään ei ole suunniteltu mitään pakollista ohjelmaa.  Koiran kanssa pitänee lähteä tutkiskelemaan lähimaastot ja ostamaan uusia perunoita suoraan tuottajalta. Niitä täällä riittää.

Ninnu