KESÄRETKI 1/2012, osa 2

Björkö, Mossala

12.6.2012

Mitä on, kun ei tee mitään? Onko olemassa päiviä jolloin ei oikeastaan tee mitään, mutta on kuitenkin tyytyväinen päiväänsä? On on..ne ovat juuri niitä päiviä, kun tarkoituksella ei pue vaatteita päälle vaan hengailee yöpaidassa koko päivän ja katselee vaikka telkkaria, lukee ja torkuskelee. Useimmiten sellaisen päivän jälkeen on oikein rentoutunut olo, kun ensin on taistellut sen huonon omantunnon kanssa siitä, että voi olla oikeasti laiska ja hyödytön. 

No, minulla oli eilen sellainen päivä, sillä erotuksella, että oli hieman jopa tylsää. En uskaltanut nukkua yhtään päivällä, koska ajattelin sitten, etten saa unta illalla. Pienessä mökissä, kun ollaan, niin matkakumppanit eivät välttämättä kestä sitä, että yksi rymyää ja kolistelee pitkälle yöhön. Joten en nukkunut. En lukenut. Jos luen, niin jossain vaiheessa tulee väistämättä sellainen olo, että nyt pitää ottaa tirsat, eteenkin jos lukee makuuasennossa. Jostain syystä en katsellut edes telkkaria. Kävin koiran kanssa lenkillä, valokuvailin ja odottelin miehiä mereltä. Ruokakin oli niin helppo laittaa, että siihen meni noin 15 min. aikaa (nakkisoppa). No, surffailin netissä ja ihmettelin maailman menoa. En taas tänäkään vuonna mökkilomalla ole löytänyt heti ikään kuin omaa paikkaani, se ottaa aikansa. Perheen miehillä on harrastaus, he menevät merelle ja siksi kai me täällä olemmekin. Minä ja koira, me olemme hieman epätietoisia omasta roolistamme, vielä. Katsotaan mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Jos ei ole mitään tekemistä, tulee välillä hyvin tietoiseksi ympäristöstään. Sitä alkaa etsiä läheltä ja pienistä asioista merkityksiä ja uusia elämyksiä. Normaalisti kiireessä ei useinkaan huomaa ympäristönsä pieniä vivahteita ja esimerkiksi vuorokaudenajan vaihtelun merkitystä vaikkapa luontoon.

Mökillä on aivan uusi ulkohuussi niin sanotusti pihan perällä. Koska huussi on vasta viime viikolla saatu käyttökuntoon siitä puuttuvat tunnusomaiset ja perinteiset ulkohuussin merkit. Ei hämähäkinseittejä, koppakuoriaisia möngertämssä lattialla, ei repsahtaneita julisteita seinillä, narisevaa ovea ja sitä perinteistä ulkohuussin hajua. Meillä on siis ulkohuussi, jossa tuoksuu tuore puu, se on siisti, vaalea ja ovessa on haka, joka pysyy kiinni koko toimituksen ajan. Yksi yhtäläisyys tällä uudella ja vahalla huussilla on. Yhtäläisyys tulee kärpästen muodossa. Kärpäset kyllä löytävät huussin  kuin huussin, aina. Päivänä, jolloin ei ole mitään tekemistä sitä istuu huusissakin ihan eri tavalla, kuin normaalisti. Tarkkailee ympäristöä, ääniä ja tuoksuja.  Meidän huussissa on onneksi ikkuna. Pytyllä, kun istuskelee voi samalla katsella mitä luonnonihmeitä tapahtuu. Aamuauringossa hämähäkin kutomat verkot ja säikeet jotka ulottuvat puusta toiseen ovat uskomattoman kauniita, kimmeltävät. Illalla niitä ei enää näy. Aamulla linnut laulavat sulosäveliään, mutta illalla ei tarjoilla läheskään niin upeaa konserttia. Aamulla erilasten lentävien hyönteisten pörinä ja surina ympäröi ulkohuussin, mutta illaksi sekin on vaiennut. Iltaisin laskeutuu jonkinlainen painostava hiljaisuus, tuuli on tyyntynyt, eläimet lopettaneet äänekkäät puuhansa ja metsän siimeksestä kuluvat rasahdukset kuuluvat paljon voimakkaampina, pelottavina.

Tänään paistaa aurinko ja miehet lähtevät merelle. Minä ja koira lähdemme autolla tutustumaan saareen ja seuraavaankin. Käymme ostamassa uusia perunoita ja ehkä löydämme jotain valokuvaamista, jotain josta tulee hyvälle mielelle. 

Ninnu