KESÄRETKI 1/2012 osa 1

Björkö, Mossala

11.6.2012

Maailma on kummallisia paikan nimiä pullollaan. Matkalla tänne Björkön saarelle tuli yksi erityisen hauska paikan nimi vastaan, josta sitten on ihan pakko kirjoittaa rivi. Ajattele jos asuisit paikassa jonka nimi on Hyppeis? Miten sanotaan, kun joku kysyy, että missä asut? Mää asun Hyppeisissä. No, turkulaiset tietty sanoo, et mää asun Hyppeisis. Ostaks sää talon sielt Hyppeisist?…Mää käyn äkkiä sielä Hyppeisis…Kui se jatkuvast hyppää siel Hyppeisis? Nimi sopii jotenkin erityisen hyvin lasten leikkeihin: Sit tää hyppeis ensin sinne ja tää sen jälkeen hyppeis tänne, mihin see hyppeis? Lomalla ehtii näköjään ajattelemaan kaikenlaista. 

Saavuttiin tosiaan eilen tänne Björkön saarelle siinä klo 15 aikoihin. Mökki sijaitsee niin isolla tontilla, että koiraa voi pitää suht huoletta vapaana. Mukana on vain yksi koira, koska pienemmän (sen provosoija- ja yllyttäjäosapuolen) jätimme isoisovanhempien huomaan kotipuoleen. Mikä vaikutus tällä on sitten siihen, että matkassa on vain yksi koira? Meillä on rauhallista! Matkassa on se isompi, rauhallisempi ja kuuliaisempi koira. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä koiristamme mitään, niin kotiin jäi kääpiösnautseri ja mukaan tuli snautseri (eli keksikokoinen ja suursnautseria emme vielä ole hankkineet, emmekä hanki). Se, joka näistä roduista jotain ymmärtää tietää mistä puhun.  Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mukana oleva koiran on nyt kovin hämmentynyt. Syitä on monia: 

a) Hän ei oikein tiedä koska pitäisi haukkua, kun kukaan ei anna siihen aloitusvinkkiä. 

b) Ruokaa voi syödä oman mielen mukaan, eikä kukaan superimuri (kotiin jäänyt kääpiösnautseri) käy tyhjentämässä ruokakuppia 20 sekunnissa, jos silmä välttää. Täällä vois syödä pitkin päivää, kun nälkä yllättää. 

c) koko lauman vartioiminen on nyt yhden koiran hartioilla ja se on hyvin vaikeaa, kun kaikki menevät eri suuntiin. No, valinta on kuitenkin tehtävä ja äitiä seurataan huussiin, rantaan, autolle jne.

d) On hirweeeeen pelottavaa jos joutuu jäämään sisälle mökkiin yksin ja silloin pääse iso parku pitkän ulvonnan säestämänä.

Vaikka eilinen matka meni niin, että missään lauttarannassa ei tarvinnut odottaa 15 minuuttia kauempaa, niin silti matkanteko kesti kotipihasta Paraisten S-kaupan kautta tänne mökille noin 5 tuntia. Ajettavaa matkaa kertyi vajaat 150 km. Kun tavarat oli purettu, vene laskettu vesille, juomavedet noudettu ja sängyt pedattu sekä syöty harvinaisen terveellinen lomanaloitusateria (lihapiirakkaa makkaralla, juustolla, majoneesilla ja parilla tomaattiviipaleella) tuossa klo 19 kieppeillä, olikin aika ottaa pienet alkuillan torkut jotka sitten päättyivät siihen, että havahduin kympinuutisten alkutunnariin. Miksi ihmeessä torkut minun kohdallani merkitsevät aina noin kolmen tunnin pätkää? No, siinä sitten hiukan syötiin iltapalaa ja katseltiin telkkaria. Eipä onneksi yöunta tarvinnut odotella kovin pitkään ja aamulla havahduin työpuhelimen ääneen klo 9. Joku hirvittävä virhe oli siis sattunut pakkaamisvaiheessa ja olin sujauttanut luurin mukaan kassiini lähtötohinoissa…nyt puhelinvastaaja päälle ja luuri hiljaiseksi.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja päivään ei ole suunniteltu mitään pakollista ohjelmaa.  Koiran kanssa pitänee lähteä tutkiskelemaan lähimaastot ja ostamaan uusia perunoita suoraan tuottajalta. Niitä täällä riittää.

Ninnu