Miten vahvassa ovatkaan stereotypiat ihmisten ulkonäön suhteen?
Istuskelimme rantabulevardilla, katsellen merta ja autiota hiekkarantaa. Turisteja on harvinaisen vähän vielä liikkeellä. Meitä kohti kävelee kasi naista. Toinen on venäläinen. Hänen runsaita ja uhkeita muotojaan, peittää punainen kokomekko, joka on ylettyy poviin asti. Kaula-aukko on syvään uurrettu ja rintojen väli tulee rohkeasti esille. Runsaat käätymäiset kaulakorut pomppivat kävelyn tahdissa. Jalassa on venäläiseen tapaan korkeat piikkikorkoiset sandaalit. Nainen oli väritykseltään tumma, ja piirteet kuin venäläisen. Jokainen lukija tietää minkälainen nainen on kyseessä ja voi sen omassa mielikuvituksessaan nähdä. Hänen seuranaan ollut nainen oli huomattavasti tummempi, laihempi, jopa lautamainen vartaloltaan. Hänellä oli päällään shortsit ja t-paita, sekä jaloissaan lättänät sandaalit.
Naisten lähestyessä Ninnu huomauttaa Annulle: Toi on venäläinen. Tietävästi Annu nyökyttelee päätä, sillä yhteisymmärrys on taas saumattomasti saavutettu. Naisten kulkiessa ohi hiljennyimme toteamaan, että venäjäähän siinä puhutaan.
Naisten keskustelu meni kuitenkin jotenkin näin… Venäläinen nainen: Siellä Seinäjoella se ensimmäinen asunto oli kyllä kiva, mutta pakkohan sieltä oli sitten muuttaa kun poika tahtoi oman huoneen. Toinen nainen: Niin, teillä oli siellä kaksio, eikö vain?
Naisten käveltyä ohi syvä hiljaisuus jatkui hetken, joka sitten päättyi räjähtävään nauruun. Nauru koostui silkasta epäuskosta ja tyrmistyksestä. Olipa kai siinä mukana myös ripaus nolouttakin…päätimmekin, että koskaan emme enää arvaile kenenkään kansalaisuutta, ainakaan venäläisten.
Ninnu ja Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti