21.4.2012 noin klo 20.30 noussee Finnair sinivalkoisille siivilleen Helsinki-Vantaan kentältä ja suuntaa nokkansa kohti Turkkia ja Antalyaa. Minä istun kyydissä ja toivon hartaasti, että matkalaukkunikin on. Sitä ennen on kuitenkin monenlaista tehtävää. Töissäkin pitää käydä, niin tuskaiselta kuin se tässä vaiheessa jo tuntuu.
Matkakumppanini Annu on jo paikanpäällä Alanyassa, sillä hän lähti viettämään laatuaikaa aikuisen tyttärensä kanssa viikkoa aikaisemmin. Kun minä menen, lähtee kotia kohti tytär ja hänen ystävänsä, joka myös on reissussa mukana.
Olin viimeksi Alanyassa syyslomalla kuopukseni ja hänen koulukaverinsa ja sekä hänen äitinsä kanssa. Matka oli oikein onnistunut, lukuun ottamatta kuopukseni järisyttävää oksennustautia viimeistä edellisenä iltana. Taudin vuoksi jouduimme viimeiseksi yöksi sairaalaan ja kuin ihmeen kaupalla ylipäätään pääsimme Suomeen, kuten piti. Tästä johtuen kuopukseni teki päätöksen, että hän ei enää koskaan matkusta Turkkiin eikä Alanyaan. Noh, katsotaan, kuinka kauan päätös pitää. Esikoinen on myös koulussa, joten hän ei pääse mukaan ja aviomiestä ei saa Turkkiin vaikka matkan maksaisi. Hänet pitäisi ehkä huumata ja kuljettaa pakkopaidassa. Kysymys on tulkintani mukaan enemmänkin asenteesta ja siitä, että ei pidä lämpimästä ilmasta. Lähden siis matkaan täältä yksin ja matkakumppani odottaa valmiina perillä.
Matkalaukku on olohuoneessa, tyhjä ja vielä kiinni. Ajatuksen tasolla olen ryhtynyt jo pakkamaan, mutta käytännössä ei ole tapahtunut vielä mitään. Onhan tässä aikaa, tätä kirjoittaessani noin 5 ja puoli vuorokautta. Otan mukaan ison matkalaukun. Yksi asian mikä on varmaa, on se, että otan mukaani pussilakanan. Ainakaan niissä hotelleissa, joissa itse olen Turkissa yöpynyt, ei ole oivallettu pussilakanan ideaa, vaan järkyttävän kamalat vaalean ruskeat huovat laitetaan sänkyyn valkoisen lakanan kanssa ja aamulla huomaa nukkuvansa pelkän huovan kanssa. Se on jotenkin inhottavaa, kun tietää, että näitä huopia ei joka vieraan jälkeen kyllä pestä. Patjatkin ovat kivikovia, eivät tosin mitään verrattuna Thaimaan hotelleihin. Siellä joustinpatjalla nukkuessa tulevat lonkkaluutkin kipeäksi, vaikka omasta takaa on pehmustetta siinä(kin) kohtaa.
Pakkaamiseen tuo pienen epävarmuuden myös sää, sillä vielä ei olla hellelukemissa ja illalla saattaa olla aika viileää. Toisaalta päivällä voi olla kuumaa, sataa vettä tai mitä vain. Siksi onkin varustauduttava erilaisilla vaatteilla ja useammilla kengillä…
Miniläppäriin on ladattu muutama sata karaokebiisiä ja muuta musiikkia, sekä mukaan lähtee kunnon kaiuttimet. Tiedetään sitten mitä tehdään sadepäivänä, lauletaan. Matkalaukkuun pääsee myös videokamera ja ihan tavallinen reissukamera, jolla napsitaan toivottavasti unohtumattomia otoksia. Nyt on siis tarkoitus viettää aktiiviloma. Ei pelkkää rannalla lojumista ja baareissa istumista. Tarkoitus on tutustua Alanyan siihen puoleen, joka usein jää turistilta näkemättä, kun kuljetaan kahta pääkatua itään ja länteen. Vakaa aikomus on aikakin eksyä, muutamaan kertaan. Eksyminen avartaa ja on useimmiten hauskaa, kun ei ole mihinkään kiire.
Toivottavasti saamme koneet ja mööbelit pelittämään niin, että voitte koko loman ajan kulkea meidän mukanamme lueskelemalla blogiamme, meidän yhteistä elämysmatkaa.
Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti