Kävelimme illan viimeiselle paukulle puolen yön aikoihin. Matkan varrella eräässä pikkubaarissa istuskeli nainen, suomalainen aivan selvästi. Odotteli varmaankin rakastaan, jonka työvuoro päättyisi siinä kolmen jälkeen aamuyöstä. Nainen oli iältään noin nelikymppinen, vaalennetut, yli olkapäiden ulottuvat hiukset, joissa jo reipas viiden sentin tyvikasvu. Nainen hymyili väsyneen näköisenä meille, me melkein vastasimme, tai siis ainakin nyökkäsimme ja soimme hymyn takaisin. Kyllähän sitä maanmiehiään täytyy huomioida.
Kävelimme rantakadulle, käväisimme valtavan isossa diskossa/ravintolassa, jossa DJ:t soittelivat menevää musiikkia ainoastaan meille, muita siellä ei siis työntekijöiden lisäksi ollutkaan. Joimme rauhassa yhdet Irish Coffeet, joka meille on kuin unilääke ja lähdimme tallustelemaan hotellia kohti rantatietä pitkin.
Rantakatu on normaalisti kesän sesonkiaikana aamuyöhön pitkään vilkkaasti liikennöity, mutta nyt siellä ei kulkenut ainuttakaan autoa eikä jalankulkijoita meidän lisäksemme.
Yhtäkkiä huomioimme kuitenkin, että jostain ilmestyi autoja, jotka pysähtelivät outoon paikkaan toiselle puolen tietä. Me tietysti tarkkailemaan mistä tässä oikein oli kyse. Melko suuri järkytys oli, kun huomasimme, että se meidän väsynyt suomalainen naisemme se siellä valkoisissa, puoleen reiteen ulottuvissa korkolateksisaappaissaan pysäytteli autoja. Samalla näimme, että mekko oli juuri ja juuri puseroa pidempi.
Ylitimme kadun hieman kauempana ja näimme, että naisia olikin kaksi samassa hommassa. Meille tuli hiukan kiire poistua paikalta, ettei syntyisi turhia väärinkäsityksiä kenellekään. Naisethan olisivat saattaneet luulla meitä vaikka reviirin valtaajiksi, hui!
Myöhemmin kuulimme, että tämä nainen sitten oikeastaan olikin venäläinen.
Annu ja Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti