Palasimme karaokebaarista jo ennen iltakymmentä, koska laulaminen sai loppua jalkapallomatsin alkaessa. Kahden viikon päästä siis yhdessäkään ns. karaokepaikassa ei todellakaan pääse lauleskelemaan, koska silloin alkaa jotkut fucking jääkiekkokisat!
Asiasta melko harmistuneina lähdimme hotelliin takaisin, mutta laulajien sielut olivat surulliset ja kaipasivat piristystä. Osuimme pienellä, pimeällä kujalla pienen pieneen kauppaan, jonka edessä istuskeli kolme iloista miestä, onneksi ei rosvoja sentään.
Poikkesimme kauppaan ja ostimme virvokkeita ja savukkeita kolmen miehen avustuksella. Yksi heistä oli niin päissään, ettei edes oma kieli sujunut, saati sitten englanti. Yhdeltä juttu sujui melko mukavasti, kolmas oli vallan mykkänä. Ostokset tuli kuitenkin tehtyä siinä kauppiaiden innokkaasti auttaessa. Miehet kyselivät mistä olimme ja minkä nimisiä. Pitäisihän kaikkien tietää, että olemme sisarukset Kristina ja Katarina Never Never landista. Jätimme miehet miettimään, missä sellainen maa on, onko edes Eurooppaa?
Törmäsimme myöhemmin iltayöstä samaisiin vekkuleihin, kun ajoivat kaikki kolme samalla mopolla ohitsemme jalkakäytävällä ja kovaan ääneen tervehtivät meitä.
Annu ja Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti