Käteinen on loppu.
Olimme kävelleet koko päivän ja päätyneet siihen, että otetaan automaatista rahaa, käydään kaupassa ja ostetaan iltaruokaa huoneeseen. Ei jaksa lähteä syömään mihinkään ravintolaan. Marssimme taas rantakadulla ja etsimme pankkiautomaattia.
Automaatti löytyi ja jouduimme siinä tovin odottamaan, koska rahaa automaatista nosti juuri kaksi paikallista naista. Paikalle pörhälsi paikallinen mies, joka huuteli jotain näille naisille. Tyyppi jäi kuitenkin odottamaan omaa vuoroaan, joka siis oli meidän jälkeen. Kun naiset lähtivät, astelimme automaatille ja mies yritti rynnistää siihen samaan aikaan. Pidimme kuitenkin vuoromme ja Ninnu työnsi kortin automaatin sisuksiin. Samalla mies hyökkäsi automaatille ja alkoi kovalla kiireellä painella nappuloita ja selittää, että nyt pitää painaa PIN-koodi. Mies ei lähtenyt pois, vaan tuijotti laitteen kuvaruutua, vaikka kumpikin meistä pyysi häntä lähtemään. Lopuksi jouduimme oikein työntämään miehen pois ja kiroamaan ja pärräämään. Mies lähti, mutta automaatti ei enää antanut korttia takaisin, emmekä ymmärtäneen teksteistä mitään, kun ne oli valittu turkin kielelle.
Taaksemme oli kerääntynyt jonoa ja pyysimme erästä miestä auttamaan ja painamaan sillä lailla nappuloita, että saamme kortin ulos, tuloksetta. Automaatin ruutuun ilmestyi kassakapin kuva, joka kertoi meille, että kortti on nyt koneessa, eikä enää tule pois. Mies neuvoi, että teillä on muutama minuutti aikaa jousta noin 300 m päässä sijaitsevaan pankkiin, joka huoltaa automaattia. Vartija tulee ja hakee kortin pois.
Puolijuoksua saavuimme pankin ovelle, mutta se oli jo kiinni. Koputimme oveen ja ystävällinen vartija tuli kuitenkin avaamaan oven ja saimme selitettyä tämän onnettomuuden. Kortin saa noutaa seuraavana päivän pankista klo 17, mukaan passi off cource! Onneksi kortti ei jäänyt automaattiin lähtöpäivänä.
Ninnu ja Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti