Voihan sitä ajatella, että miehiltä saatu huomio täällä Turkissa on aina jotenkin vasteellista. No, onhan se näinkin, mutta herrasmiehiäkin löytyy.
Raskaan päivän jälkeen, pimeyden jo laskeuduttua olimme saapumassa takaisin hotellille, mutta pistäydyimme vielä lähikaupassa ostamassa iltapalatarvikkeita. Hiertymien ja jalkojen väsymisen johdosta askel alkoi olla niin raskas, että päätimme istahtaa katukivetykselle erään jo kiinni menneen kaupan pihalle. Kadun toisella puolella ravintolan sisäänheittäjä katseli meitä ja muovikassejamme tovin ja pujahti sitten ravintolaan sisälle. Hetken kuluttua hän saapui tarjotin mukanaan, ylitti kadun ja tuli luoksemme. Toivotti hyvää iltaa ja tarjosi meille pienistä sievistä laseista lämmintä turkkilaista teetä. Sanaakaan sanomatta kääntyi ja lähti kävellen pois. Jäimme hölmistyneenä teekupit kädessä tuijottamaan miehen menoa. Joimme teet ja mies tuli hakemaan kupit pois sekä toivotti hyvää illanjatkoa. Herrasmies!
Ninnu ja Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti