Björkö, Mossala
16.6.2012
Lähdimme veneellä huviajelulle, isäntä, minä ja koira.
Jätettiin nuoriso pitämään mökkiä pystyssä. Ilma oli upea. Meri on hieno, kun
sitä katselee rannalta tai Viikkarin kannelta. Minulla on tapana vähän pelätä
koko ajan, että jotain sattuu, ajetaan kiveen tai jotain muuta mitä nyt vaan
merellä voi sattua. Ajeltiin kuitenkin hiljaa ja onhan veneessä jos
jonkinlaista plotteria ja kaukoluotainta..en niistä mitään ymmärrä, enkä edes
halua ymmärtää. Ei siis ole minun juttuni, eikä tarvitse, sillä on hyvä, että
perheen äiti ei sekaannu ihan kaikkeen.
Itse kuvailin maisemia, sen kun ehdin,
koiranhihna toisessa kädessä. Koira oli vielä enemmän paniikissa kuin minä.
Kokovartalotärinä, mutta silti hänen piti koko ajan yrittää päästä kiipeämään
penkille. Nokka kohti tuulta ja silmät sirrissä ja ”kampaus sekaisin”,
sellainen oli koiran matka. Tuli ihan mieleen omakohtainen kokemus
Bangkokilaisen tuk-tukin kyydissä, kun kuski ajoi noin 45 min. ensin harhaan ja
kun palattiin ruuhkassa takaisin lähtöpisteeseen, oli vauhti todella huimaa ja
ajotyyli lievästi ilmaistuna aggressiivinen. Silloin ei oikein tiennyt, miten
olisi pitänyt mopon kaiteista kiinni. Ymmärrän siis koiraa oikein hyvin!
Ajelun jälkeen kaivettiin pakastimesta jauhelihakastike ja
pistettiin uudet perunat kiehumaan. Voi voi..ruokaa oli jäljellä vaikka kuinka
paljon, joten iltapalaksi sitten grillissä broiskun pihviä ja ranskalaisia.
Kunnon painajaissapuskaa. Ilta meni tutun kaavan mukaan eli miehet kalaan ja minä jäin
koiran kanssa laiskottelemaan mökille. Vähän Paasilinnaa, telkkaria, torkkuja,
teetä ja merelle tähyilyä. Taidan olla kuin koira, sielu lepää vasta, kun lauma
on koossa yhdellä silmäyksellä nähtävissä.
Aamu aloitettiinkin sitten saunan lämmityksellä. Ilma li
heti aamusta jo pilvinen, joten taitaa kerrankin sääennusteet pitää paikkaansa.
Aamupäiväsauna ja pakkauspuuhia sekä siivoamista. Koira hävisi saman tien, kun
otin imurin esiin, yleensä sen tekevät perheemme miehet, joten on se hyvä, että
perinteitä joku pitää yllä. Miehet
lähtivät vielä merelle, sillä se kymppikiloinen hauki on vielä pyydystämättä.
Eilen tuli kyllä silakkaa, jotka pojat taidolla perkasivat. Kotiin viemisiksi
on siis pakastettua silakkaa ja haukifileetä. Näiden lisäksi on myös
kohtalaisen paljon kalalle haisevaa pyykkiä.
Se mökkiloma oli sitten siinä. Veikkaan, että ensi vuonna
suuntaamme keskeiseen Suomeen. Olen jo löytänyt edullisen mökin Pihlajaveden
rannalta, joka toivottavasti on vuokralla myös ensi kesänä. Olisihan sitten
lähempänä myös mummi ja muita sukulaisia.
Tuhannet kiitokset perheelle, joka antoi ”silmäterän” eli
tämän mökin käyttöömme. Meillä on ollut täällä mukavaa!
Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti