”Vettä sataa” se oli ensimmäinen ajatus, kun aamulla
raottelin silmiä. Muistan havahtuneeni autojen hurinaan monta kertaa yön
aikana. Sitä se teettää, kun normaalisti asuu luonnon rauhassa ja maalla.
Tällainen suurkaupungin melu tunkeutuu yöuniin ja aiheuttaa melko levottomia
unia. Jostain käsittämättömästä syystä heräsin klo 7:15 paikallista aikaa,
vaikka luulisi tuollaisen minimaalisen nukkumisen kahtena edellisenä yönä
johtavan siihen, että unta riittäisi pitkälle aamupäivään. Toisaalta, nyt voi
lukea rauhassa, juoda kupposen teetä ja ottaa vaikka aamupäivätirsat ennen
liikkeelle lähtöä, niin ja leikata ne varpaankynnet!
En tiedä muista, mutta minulle käy usein niin, että huomaan
varpaankynteni kaipaavan leikkausta, mutta en vaan saa heti toimeksi. Mistä
moinen sitten johtuu, sitä on paha lähteä arvailemaan. No, joka tapauksessa
näin minulle taas kävi jo muutama päivä ennen matkaa. Joka aamu vilkaisin
varpaitani ja ajattelin, että ei nyt vaan illalla. Kun ilta saapui, olin
unohtanut koko asian. Matkaan lähtöä edeltävänä aamuna vannotin itselleni, että
illalla, ennen kuin menen hetkeksi nukkumaan, leikkaan kynnet, unohdin. Aamulla
ennen lähtöä, unohdin. Ajattelin, että heitän kynsisakset matkalaukkuun ja
leikkaan täällä hotellila, unohdin. Täällä Berliinissä tepsuteltujen
kilometrien jälkeen, ei enää voinut unohtaa, sillä nimettömän pikkuvarpaan
kynnen reuna hiersi makeasti keskivarvasta.
Onneksi huoneistomme naapurissa sijaitsee kauppa, jossa myydään pelkkään
kosmetiikkaan ja hygieniaan liittyviä tarvikkeita. Sieltä vielä viimetingassa
illalla kävin ostamassa 4,5 euron kynsileikkurit, joilla tänä aamuna saivat
kyytiä liian pitkät varpaankynnet.
Tuosta kaupasta vielä sen verran, että muistan törmänneeni
samanlaiseen kauppaan myös Thaimaassa Bahn Phen kylässä Rayongissa. Kaupassa on
ihan kaikkea mahdollista pyykkipulvereista kasvoveteen ja hiusväreihin ja
lisäksi kaksi tuoteryhmää, jotka oudosti kuuluivat kumpaankin kauppaan sekä
täällä Berliinissä, että Thaimaassa. Ne ovat lasten sekä eläinten ruuat ja
tarvikkeet, mielenkiintoinen jaottelu ja tarjonta. Tässä tulee oikeasti
miettineeksi mitä meistä naisista oikein ajatellaan? Oletteko koskaan nähneet
rautakaupassa vauvan ruokia ja vaippoja myytävänä?
Ninnu
Varpaankynsiongelma ihan tuttu juttu. Vaivihkaa kasvavat kenkien ja sukkien suojassa, vääntyilevät ja hinkkaavat, eivätkä koskaan lohkeile, vaan ovat niin jykevää tekoa, että toisinaan tarvitaan todella tuhtia työkalua niiden pätkimiseen.
VastaaPoistaMatkalla pitää tietysti olla työkalu tuohon leikkaushommaan, mutta kerran menetin ne turvatarkastuksessa, kynsileikkurit...viime tipassa heitin käsilaukkuun ja unohdin tietty siirtää matkalaukkuun. Ja naps, nakki napsahti. Yritin jälkeenpäin miettiä, mitä vahinkoa olisin voinut tehdä niillä leikkureilla, hmmmm, korkeintaan olisin voinut käydä leikkelemässä salaa ihmisten kynsiä. Mielenkiiintoinen mielikuva syntyikin siitä, kun kuvittelin kaikkien naisten heränneen pitkän lennon jälkeen ilman rakennekynsiään, miesten kynnet olisin tietty nyrhinyt lihaan asti....totta tosiaan, hyvä, että takavarikoivat leikkurini :D . terkuin Annu