Matkustaminen bussilla

Bussilla/linja-autolla ajaminen voi olla elämys, kokemus, ahdistus tai jopa henkeä uhkaava.

Itselläni on kokemuksia mitä ihmeellisimmistä ja toisaalta ihanimmista kuljettajista. Väliin mahtuu kaikenlaista, keskiarvo kuitenkin lienee ihan hyvä.

Helsingissä paikallisliikennettä ohjaavat monen kulttuurin ja ikäluokan ihmiset. Joukkoon mahtuu....

Olen jakanut kuskeja tyyppeihin ajotavan mukaan :
- rauhalliset = sellaiset, jotka sujuvasti ja tasaisesti ajelevat aikataulujen mukaan, joskus jopa hymyilevätkin

-mamu-kuljettajat = jakaantuvat kahteen osioon: vuoristoseudun ajajiin
                                                                          puhelinkuskeihin

Mamut, jotka ovat vuoristoiselta seudulta kotoisin ajavat kurvit suoriksi, jarruttavat viime tipassa, jos on ihan pakko, ajavat pysäkin ohi, jos bussia odottavat eivät heiluta kaikkia neljää raajaansa. Matkan jälkeen on hirveä hiki, saattaa olla tuskan hiki, mutta hikoilemista edistää myös talviaikaan bussin noin +30C lämpötila. Untuvatakissa ja toppasaappaissa tulee luonnollisesti hiukan kuuma. Kaiken kruunaa etninen, 98 db musiikki. Perille päästyään ankarinkin ateisti ristii kätensä.

Puhelinmamut puhuvat yksityisiä puhelujaan koko matkan ajan. Harmillista, kun puhuvat omaa kieltään. Kurjaa kuunnella molotusta puoli tuntia ymmärtämättä hölkäsen pöläystä. Puhelimesta huolimatta ajo sujuu käsittämättömän sujuvasti.

- haistakaa kaikki pitkä peee-kuskit =
tämän kyydissä tulee vihaiseksi. Kuljettaja on peestä. Bussiin nousee huonojalkaisia, ikäihmisiä, äitejä lapsi sylissä yms. Tämä kuljettaja polkaisee kaasua, ennenkuin kukaan näistä yllämainituista ehtii edes kunnolla ovesta sisään. Lastenvaunujen kanssa kannattaa tulla vikkelästi, voi muuten käydä niin, että äiti/isä jää pysäkille ja vauva matkustaa yksin. Puhuu (jos puhuu) kahden sanan lauseita.

- melkein eläkkeellä-kuskit =
matka kestää ja kestää. Sama reitti, sama vuorokauden aika, mutta kun tämä kuski asettuu puikkoihin, myöhästyy tasan tarkkaan, oli menossa minne hyvänsä. Jos tälle kuljettajalle erehtyy joku maksamaan rahalla matkansa, kannattaa muiden matkustajien ottaa pitkät nokoset. Raha pitää laskea moneen kertaan, sitä pitää haistella, käännellä ja pudottaa pariin kertaan lattialle. Lipun tulostaminen kestää pitkääääään. Mahdollisiin kysymyksiin tämä kuljettaja vastaa pitkän kaavan mukaan, aloittaen vastaamisen 1800-luvun nälänhädästä.Vaikka ei olisi minnekään kiire, myöhästyy silti.

- nytkykuskit =
nämä onnettomat, pupubensaa käyttävät saavat jokaisen lihaksen jumiin. Auton pysähtyessä kaikki matkustajat kumartavat eteenpäin, nenä edessä istuvan niskaan ja liikkeelle lähtiessä paiskautuvat selkänojaan melkoisella voimalla. Tämä liike toistuu liikennevaloissa, pysäkeillä ja muun liikenteen tahdissa. Metro-lehden lukua on turha yrittää ja silmälasit on syytä ottaa pois. Itselläni oli talvitakki omituisen liukasta materiaalia, jota en huomannut muulloin, kuin nytkykuskin kyydissä, olin pudota penkiltä monen monituista kertaa!

Keskiarvosana on siis kuitenkin hyvä. Joukkoon mahtuu mahdottoman mukavia, sopivasti ystävällisiä, hyvin ajavia miehiä ja naisia.
(Kuvan linja-autolla ei ole mitään tekemistä minkään suomalaisen linja-auton kanssa)

Annu