Sähkökatko

Tapaninpäivän myrsky muutti monenkin ihmisen elämän suuntaa ainakin hetkeksi. Joulun vietosta raukeana ei mitenkään osannut varautua kaikkeen siihen, mitä niin pitkä sähkökatko tuo tullessaan. Miten sitä ihminen onkaan riippuvainen sähköstä, se on suorastaan pelottavaa. Perheemme asuu maalla ja omakotitalossa. Onneksi rakennusvaiheessa uhrasimme puulämmitteiseen hellaan ja onneksi emme koskaan ole purkaneet rakennusvaiheen aikana tontille siirrettyä ulkohuussia. Joulupäivän iltana kuulin radioista, että myrsky on tulossa, joten sen verran ymmärsimme varautua, että otimme ämpärit täyteen vettä. Omasta porakaivosta nimittäin vedentulo loppuu siinä silmänräpäyksessä, kun sähkö katkeaa.

Tapanin aamuna heräsin äänettömyyteen. Se on jännä tunne, kun ei talosta kuulu mitään surinaa tai pörinää. Noin klo 6 havahduimme siis tähän sähköttömyyteen ja jatkoimme unia, sillä miksi nousta ylös, kun mitään ei kuitenkaan voi tehdä ja on pimeääkin vielä. Klo 10 aikoihin sisään pörhältää isoisäni, joka kertoo huolestuneena, että puita on kaatunut ristiin rastiin tielle ja sähkölinjojen päälle.

Herätimme lapset, siis perheemme nuoret salskeat miehet ja lähdimme yhdessä ulos tarkastelemaan vahinkoja, moottorisaha mukaan ja hommiin. Muutamassa tunnissa saimme siirrettyä tie päälle kaatuneen kuusen ja setvittyä johtojen päällä olevia oksia jne. Aurinko laski ja pimeys saapui.

Istuimme kynttilänvalossa osaamatta tehdä yhtään mitään. Taskulamppuja oli, mutta ei siihen sopivia pattereita. Mp-3 soitinta oli, mutta ei siihen sopivia pattereita, radio oli, mutta ei siihen sopivia pattereita. Pakko oli siis lähteä patterisotoksille. Lähdin ajelemaan lähimpään keskustaan, jossa oli sähköt. Matkalla soitin huoltoasemalle, joka onneksi oli auki, että pistää syrjään minulle kaikki patterit, mitä vielä on jäljellä.  Hyvä niin, sillä kun saavuin paikalle, oli monta patterinostajaa, joille myytiin ei oota. Sain patterit, ostin pelikortit ja kävin hakemassa perheelle pizzat. Ilta sujui omituisen tunnelman vallitessa kynttilän valossa, patteriradiota kuunnellen, korttia lätkien ja pizzaa syöden. Nukkumaan menimme kaikki hyvin aikaisin.

Seuraavana päivänä oli pakko mennä töihin ja jättää lapset kotiin radion ääreen. Onneksi päivällä oli sen verran valoisaa, että saivat edes luettua. Kotiin palatessa kävin tyhjentämässä matkan varrella erään kaupan patterivarastot ja ostin otsalamppuja ja muitakin patteritoimisia valaisimia. Muutama tunti kotiinpaluun jälkeen tulivatkin sähköt takaisin. Pääsimme siis vähällä, todella vähällä.

Mielenkiintoisinta tässä sähköttömyydessä ja tavallaan pienessä katastrofin poikasessa oli se, että perheemme nuoret miehet selkeästi löysivät toisensa, ehkä ensi kertaa elämässään. Ikäeroa on seitsemän vuotta ja kaikki nämä yhdessäelon vuodet ovat menneet enemmän tai vähemmän riidelleen. Nyt, kun tilanne oli poikkeuksellinen ja kumpikaan ei päässyt pakenemaan toisen seuraa omiin juttuihinsa, oli kohdattava veli tässä ja nyt. Vanhempi poika sanoikin, että on ihmeellistä, että emme ole yhtään riidelleet ja tulemme juttuun ihan hyvin. Pikkuveli on sittenkin ihan hyvä tyyppi. Perheen tärkeys ja toisista välittäminen ja selviytyminen korostuivat selvästi katkoksen aikana ja on jäänyt myös elämään perheen arjessa eri tavalla, kuin ennen.

Sähkökatko oli siis perheellemme erittäin hyvä elämysmatka!

Ninnu