Tämä on kummallista. Juuri äsken olin nuori äiti, sitten olin kolmen lapsen nuori äiti, sitten vähän vanhempi ja neljän lapsen äiti. Nyt siis kohta mummo, mummi, mamá, mymmeli tai mikä se sitten tulee olemaankaan, se kutsumasana. Asia on kuitenkin sama, minun lapsella/lapsilla on lapsi. Minun ja sukujeni perimät, hyvät ja huonot siirtyvät uudelle sukupolvelle. Lapsen perimään lisätään myös toisen vanhemman suvut ja soossi on tuiki tuntematon, syntyy uusi, ihmeellinen ja ainutlaatuinen ihminen.
Ikionnellinen olotila tämä on, ei voi muuta sanoa. Tunne on sama kuin lapsena Joulua odotellessa. Minkälainen Hän on?? Onko vilkas vipeltäjä vai rauhallinen tutkija. Pystynkö pitämään näppini erossa, sopivasti, äidin ja lapsen elämästä. Osaanko olla kuitenkin läsnä tarpeeksi ja niin edelleeen. Voikohan sitä rakastaa liikaa, sitä pientä....toisaalta katson, että minulla on oikeus kamalasti rakastaa Häntä ja Heitä.
Matkustamiseen lapsenlapsi tuo uusia ulokkeita. Niin kauan kun lapsukainen on rinnasta riippuvainen ei äitiä voi jättää rannalle ruikuttamaan. Suunnitelmia kuitenkin on. Lapsikin tarvitsee lomaa vanhemmistaan ja silloin mummeli astuu kehiin, nappaa muksun, matkalaukun, matkarattaat, matkasängyn, matkapullon........ja hyppää koneeseen.
Tulevaisuudessa tehdään siis selkeästi aikuismatkoja ja mummomatkoja. Aikuismatkalla ollaan huolettomia, tehdään aikuisten juttuja, lauletaan karaokea aamukuuteen, matkustetaan rohkeasti, kaikkia vaaroja uhmaten, kerätään kokemuksia vatsataudin uhallakin....reppu selässä, kaikki ostetaan vasta kohteessa.
Mummomatkoilla pelataan varman päälle, kaikki on luxusta, kaikkeen on varauduttu. On vakuutuksia joka varpaalle, vuokrataan huoneisto matkakohteesta, ei vaihdeta majapaikkaa joka päivä, lennetään suoraan kohteesta A kohteeseen B. Tämä pätee siis alle 3..ehkä alle 4 vuotiaaseen, sen jälkeen seikkailut alkakoon, ikäkaudelle sopivalla tavalla :)
Vekkimekkoa ei tällä mummolla tulla näkemään, eikä minusta sellaista "mummelia" saa tekemälläkään. Tärkeää on pysytellä maailman menossa mukana, olla avoin uusille asioille. Lapsenlapsen kanssa pääseekin tavallaan kurkkimaan tulevaisuuteen. Se on jännittävää ja kasvattaa minua. Tarvitsen kasvatusta ja paras kasvattaja on ollut lapsi. Lapsenlapsi on siis jo professoritason kasvattaja!
Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti